Kesä on mennyt hujauksessa. Työt jatkuivat itsellä opintovapaan, miehellä normaalin kesäloman jälkeen ja lapsetkin ovat taas koulutaipaleensa aloittaneet. Nuorimmainenkin siirtyi saman katon alle veljiensä kanssa, eskariin tosin. Opiskelu ei ole osaltani vielä pättynyt, inssityö on loppusuoralla ja yksi kurssi pitäisi vielä syksyn aikana suorittaa. Ja töissä on tietenkin käytävä, kun opintovapaakuukaudet on käytetty. Saattaa olla vielä hetken vähän hiljaisempaa täällä. Koitan kuitenkin aina jossakin välissä koota vähän tarinaa ja kuvia kesän retkistä.
lauantai 19. elokuuta 2017
tiistai 18. heinäkuuta 2017
Gear hammock
En ole löytänyt Suomesta mistään tavara-/tarvikeriippumattoja. Viime kesänä jo aloitin virkkaamisen ja jokin aika sitten viimeistelin omatekemän. Ei siinä nyt ihan koko vuotta mennyt, pitkään vain suunnittelin viimeistelyä. Toinen kahva oli ainoastaan tekemättä, siihen meni ehkä 10 minuuttia. Suurin osa siitäkin ajasta tuli pähkäiltyä, että mitenkäs se toinen kahva tuli tehtyä.
Kaipa tuollaisen tekisi ihan vaikka yhdessä illassa, jos olisi rutiinia. Tai ihan jonkun toisen värinen lankakin voisi nopeuttaa. Mä virkkasin bambu-puuvillalangasta, mutta kalastajanlankakin on varmaan hyvää tuollaiseen.
No, jokin aika sitten se saatiin oikein käyttöönkin.
Verhot
Tein uudet verhot veneeseen. Vanhat oli aika tuhnuiset ja hankalat käyttää. Ei niitä meinannut saada auki, kun kangas oli kovin jäykkää ja tankokuja kapea. Ja kun ne sai auki, niin ei ne todellakaan pysyneet auki.
Verhokankaan löysin netistä. Ihan kivaan hintaankin. Se oli luonnollisesti loppu. Löysin kyllä toisesta nettikaupasta samaa kangasta, mutta jouduin tietenkin pulittamaan tuplahinnan. No ainakin sain sitä kangasta, mitä halusinkin.
tiistai 20. kesäkuuta 2017
Tekee mieli kalaa. Aina vaan.
Viikko sitten jouduin tyytymään pakastekalaan. Tuli siitäkin ihan hyvää, kun laittoi kaveriksi pottuja ja kevätsipulia. (Jep. Kevätsipulia vielä kesällä.) Sopi sikäli tilanteeseen, kun pitäisi saada pakastin tyhjäksi. Onneksi vieläkin parempaa oli luvassa.
Ei menty viikonloppuna nimittäin Seiliin. Suunnattiin etelään. Kone käynnissä koko matkan. Varmaan muillakin oli samaa ongelmaa. Ilma oli ihanan lämmin ja tyyni. Perille Stenskäriin (60⁰4'18"N, 22⁰2'53"E) päästiin vähän neljän jälkeen lauantai-iltapäivänä. Pojat hyppäsivät jotakuinkin saman tien laiturille ongelle. Sittenhän sitä kalaa alkoikin nousta. Jotakin särkikalaa tuli ajoittain, mutta pääasiassa ahventa. Parinkymmenen ahvenen jälkeen oli pakko laittaa stoppi onkimiselle ja alettava fileointipuuhiin. Olipa niin hektistä, ettei tullut otettua saaliista yhtään kuvaa. Ei sitten missään vaiheessa. Oli jo syöty ne fisut, ennen kuin tuli edes mieleen.
Sapuskan jälkeen käytiin kiertämässä saaren luontopolku. Oli muuten kuuma. kalliot hohkasivat auringon lisäksi, eikä ilmanvirettä ollut ilmassa oikein edes näkötornissa. Ainoastaan pieni pätkä polkua kulki alavassa maastossa aukealla, siellä sentään pyyhki hento viileämpi ilma. Saarella laiduntavat lampaatkin pysyttelivät siellä.
Aamusta poika Pee lähti taas kalalle. Haaveissa oli hauki kaislikosta, mutta se jäi saamatta. Ostettiin lounaaksi kaksi savusiikaa, kun sitä oli ostettavissa. Kyllä oli sitten mahtavan hyvää sekin.
Laiturimaksu tuolla oli 10€/vrk, jonka pystyi maksamaan myös verkkopankissa. Ei siis tarvitse viimeisiä käteisiä välttämättä jättää sinne laatikkoon. Tiskauspiste oli ihan laiturin vieressä, huussit vähän matkan päässä. Ja ne huussit saivat poika Aa:lta kunniamaininnan ja papukaijamerkin. Vaikka ovat kyllä kaikki meidän pojat muistaneet vielä jälkeenpäinkin mainita huussien tasosta ja voin vakuuttaa, että sitä ei ole (ainakaan positiivisessa mielessä) tapahtunut aiemmin. Ovat hajuherkkiä ja muutenkin herkkähipiäisiä huussien suhteen. Kärpäsetkin ovat ihan kamalia.
En huomannut tullessa, että Birsskärin puolella olisi ollut septityhjennystä. Sunnuntaiaamuna Roopelautta siellä kävi joko tyhjentämässä sen tai sitten asentamassa uuden. Tiedä häntä, mutta sellainenkin sieltä siis löytyy.
Paluumatkalla olikin tuulta. Valitettavasti se ehti kääntyä hieman liikaa. Osa paluumatkastakin oli siis kuljettava konevoimalla, kun ei tuulen suunta ollut otollinen. Mutta onneksi päästiin purjehtimaan edes vähän.
P.S. Huvittavinta koko reissussa oli ehkä se, että meillä oli laiturissa samat naapurit kuin edellisenä viikonloppuna Seilissä. Pian tajuttiin myös, että kotisatamat on vierekkäiset, vain aita välissä. Ja että asutaankin noin viiden kilsan säteellä toisistamme.
Ei menty viikonloppuna nimittäin Seiliin. Suunnattiin etelään. Kone käynnissä koko matkan. Varmaan muillakin oli samaa ongelmaa. Ilma oli ihanan lämmin ja tyyni. Perille Stenskäriin (60⁰4'18"N, 22⁰2'53"E) päästiin vähän neljän jälkeen lauantai-iltapäivänä. Pojat hyppäsivät jotakuinkin saman tien laiturille ongelle. Sittenhän sitä kalaa alkoikin nousta. Jotakin särkikalaa tuli ajoittain, mutta pääasiassa ahventa. Parinkymmenen ahvenen jälkeen oli pakko laittaa stoppi onkimiselle ja alettava fileointipuuhiin. Olipa niin hektistä, ettei tullut otettua saaliista yhtään kuvaa. Ei sitten missään vaiheessa. Oli jo syöty ne fisut, ennen kuin tuli edes mieleen.
Sapuskan jälkeen käytiin kiertämässä saaren luontopolku. Oli muuten kuuma. kalliot hohkasivat auringon lisäksi, eikä ilmanvirettä ollut ilmassa oikein edes näkötornissa. Ainoastaan pieni pätkä polkua kulki alavassa maastossa aukealla, siellä sentään pyyhki hento viileämpi ilma. Saarella laiduntavat lampaatkin pysyttelivät siellä.
Aamusta poika Pee lähti taas kalalle. Haaveissa oli hauki kaislikosta, mutta se jäi saamatta. Ostettiin lounaaksi kaksi savusiikaa, kun sitä oli ostettavissa. Kyllä oli sitten mahtavan hyvää sekin.
Laiturimaksu tuolla oli 10€/vrk, jonka pystyi maksamaan myös verkkopankissa. Ei siis tarvitse viimeisiä käteisiä välttämättä jättää sinne laatikkoon. Tiskauspiste oli ihan laiturin vieressä, huussit vähän matkan päässä. Ja ne huussit saivat poika Aa:lta kunniamaininnan ja papukaijamerkin. Vaikka ovat kyllä kaikki meidän pojat muistaneet vielä jälkeenpäinkin mainita huussien tasosta ja voin vakuuttaa, että sitä ei ole (ainakaan positiivisessa mielessä) tapahtunut aiemmin. Ovat hajuherkkiä ja muutenkin herkkähipiäisiä huussien suhteen. Kärpäsetkin ovat ihan kamalia.
En huomannut tullessa, että Birsskärin puolella olisi ollut septityhjennystä. Sunnuntaiaamuna Roopelautta siellä kävi joko tyhjentämässä sen tai sitten asentamassa uuden. Tiedä häntä, mutta sellainenkin sieltä siis löytyy.
Paluumatkalla olikin tuulta. Valitettavasti se ehti kääntyä hieman liikaa. Osa paluumatkastakin oli siis kuljettava konevoimalla, kun ei tuulen suunta ollut otollinen. Mutta onneksi päästiin purjehtimaan edes vähän.
P.S. Huvittavinta koko reissussa oli ehkä se, että meillä oli laiturissa samat naapurit kuin edellisenä viikonloppuna Seilissä. Pian tajuttiin myös, että kotisatamat on vierekkäiset, vain aita välissä. Ja että asutaankin noin viiden kilsan säteellä toisistamme.
Tunnisteet:
Albin Ballad,
huussi,
kalastus,
lammas,
luontopolku,
ruoka,
Stenskär
keskiviikko 14. kesäkuuta 2017
Missäpä muuallakaan sitä oltaisiin viikonloppuna oltu kuin Seilissä. Oli kyllä ajatus mennä aika paljon edemmäs, mutta eipä viitsitty moottorilla päästellä, eikä oikein tuulikaan ollut meidän puolella. Hiljuksiin mentiin, paluumatkalla sitten päästiinkin parhaimmillaan lähemmäs seitsemää solmua. Kyllä mää niin nautin siitä vihellyksestä, mikä viidestä solmusta ylöspäin tulee. Jossain välissä joku pojistakin pisti päänsä ulos ja kysyi, että "Mennääks me näin lujaa?" kuullessaan vaijereiden soinnin.
Kuvista voisi päätellä, että oltiin ihan yksin, mutta kyllä etenkin sunnuntaina oli muitakin veneitä kulussa. Kotisatamassa oli jopa ruuhkaksi asti mereltä palaajia.
torstai 1. kesäkuuta 2017
Kyllä se kelluu
Luukuista tuli niin hyvät kuin niistä enää voi tulla. Alkaa olla paljon uraa ja uurretta ja viilut ihan ohuen ohuita. Pientä kontrastia on havaittavissa pielin kanssa, ehkä nekin tuosta olisi hyvä sutaista. Äkkiähän sen tekee, mutta kun kertojen välissä ei voi olla liikaa (tai liian vähää) aikaa, niin saas nähdä tuleeko siitä mitään. Ei meidän poikien ainakaan voi olettaa muistavan käyttää keulaluukkua kulkemiseen, jos nuo tuosta lakkaa. Muutenhan sen voisi tehdä helposti kesälomalla.
Vene pääsi viime perjantaina veteen. Pohja-anturi tuntui olevan hyvin tiiviisti paikoillaan, eikä kyllä muualtakaan vuotopaikkoja havaittu.
Päästiin isännän kanssa laittamaan masto paikalleen ekaa kertaa. Syksyllä telakoitsija otti maston alas, silloin oli ihan valmis maksamaan kyseistä palvelusta. Ei nytkään iltapäivällä enää mikään kovin lämmin ollut ja tuulikin puuskissa ihan mukavasti, mutta kuitenkin ihan kelvollinen keli.
Masto painoi paljon enemmän kuin osasi odottaa. Saatiin se kuitenkin kärryihin parin ystävällisen mastonlaittajan kanssa. Ja kärrykin saatiin laiturille.
Onnistuttiin siis, vaikka välillä hieman tuli sydämentykytyksiä, kun luultiin että vaijerit kiertää ihan vääristä väleistä. Kaikki kuitenkin saatiin paikoilleen. Erityiskiitos tietenkin toiselle veneilijälle, joka tuli vinssimieheksi juuri kriittisellä hetkellä, kun masto piti saada kiinnitettyä alapäästä.
Kaiken lisäksi antennin johdon liitokset olivat onnistuneet, vhf siis saa signaalia. (Voikohan noin sanoa?) Itse en ainakaan masto- ja ankkurivaloa tullut testanneeksi, joten niiden toiminnasta mulla ei ole tietoa. Mutta eiköhän nekin toimi.
Purjeet laitettiin paikalleen lauantaina. Kävi paljon helpommin, mitä olin osannut toivoakaan. Ja päästiin lopulta purjehtimaan kotisatamaan. No kyllähän me mentiin aika pitkästi koneilla ensin, kun tuuli niin epäsuotuisasta suunnasta. Ei ollut tarpeeksi tunteja käytettävissä. Mutta kyllä loppumatkasta Airistolla päästiin purjeillakin aika kivasti. Vendatkin onnistui ilman huutoa ja moittimisia. Oli kyllä tärkeää päästä harjoittelemaan talven jälkeen ilman jälkikasvun alituista ramppausta sisään-ulos.
Montako Nauvon lauttaa löydät kuvasta?
|
Melkein kotisatamaan päästyämme pääsimme näkemään merikotkan melko läheltä. Se hyökki vedessä olevan linnun kimppuun. En tiedä oliko vedessä poikanen vai loukkaantunut yksilö, mutta kaksi lokkia häiriköivät kotkaa minkä ehtivät. Ei meinannut tulla purjeen laskusta mitään, kun piti katsella luontodokumenttia samalla.
Mutta olipahan kiva päästä vesille taas. Aika vilpoista menoa oli vielä, vaikka kyllä kotiin päästyämme totesimme pärstävärkkien palaneen. Eipä siinä huomannut aurinkoa varoa.
torstai 25. toukokuuta 2017
Vielä ennen vesillelaskua
Vene oli siirretty sitten edellisen visiitin. Paikalla oli vain osa romuista, mitä veneen alla oltiin säilötty. Löytyi vene ja löytyi myös lähes kaikki muut romut. Yksi vanerinpala oli mennyt hukkaan, mutta varmaankin tarpeeseen. Ensihämmennyksen jälkeen päästiin taas hommiin.Syvyysanturi kun saatiin asennettua edellisenä viikonloppuna, niin viime viikonloppuna olikin sitten johdon reitin setviminen plotterille. Olihan siellä toki vanhojakin reikiä sen vanhan anturin jäljiltä, mutta tässä uudessa oli isompi liitinkappale.
Olipahan iso työ porata reiät, kun vanhojen reikien kohdat piti isontaa. Halusin ne samoihin kohtiin, ettei reikiä olisi siellä täällä. Paikat oli ahtaat edelleen ja työasennot oli ihan yhtä huonot kuin aiemminkin. Mutta kyllähän sekin johto saatiin asettumaan ihan nätisti.
Siivotakin piti. Tietenkin ennen johdon asentamista piti mennä rätin kanssa edeltä. Ei ne sonnat nyt ihan veneen valmistumisesta asti kertyneitä olleet (ehkä), mutta useita vuosia nyt kuitenkin. Ja kun vanha johto oli kiinnitetty teipillä, niin ne teipit vasta ihania olivatkin. Tarrautuivat käteen pahemmin kuin räkä tai liisteri. Silti jatkoin samaan malliin, teipillä kiinnitettiin tämä uusi johtokin. Tosin vain punkan alla, muualla käytettiin ihan oikeita johtokiinnikkeitä.
Isäntä vaihtoi mastoon yhden uuden pylpyrän ja irrotti juuttuneen vinssikammen. Ja tärkein homma oli varmaan vinssien huolto. Ei niitäkään ihan viime vuosina oltu avattu, joten törkyä sisuksissa riitti. Mutta nyt nekin tuntuu pelittävän oikein nätisti, äänikin muuttui. Ja kaipa tuo teki vaikka mitä muutakin, mutta en vaan sattunut näkemään, kun könysin pitkin lattioita ym.
Yksi ongelmakohta viime kesänä oli kaasukahvan nupittomuus. Oli sellainen ikimustelma sääressä, kun aina sitä tuli kolhaistua jalka kahvaan. Keväällä penkoessamme veneen miljoonalaatikoita, löytyi nuppi kahdessa osassa. Se muistettiin vihdoin liimata ja asentaa paikoilleen.
Poika Pee oli onnellinen, kun pääsi pitkän talven jälkeen laiturinnokkaan mato-ongelle.
Tunnisteet:
Albin Ballad,
kunnostus,
masto,
possula,
telakalla
keskiviikko 24. toukokuuta 2017
Saaressa
Viime perjantaina käväisin taas töissä tekemässä päättötyötäni. Aamu jo paljasti ihan mahtavan sään. Lämpötila oli varmasti jo lähempänä viittätoista astetta vähän ennen puolta kymmentä aamulla. Sumu oli jälleen melko sakea. Kuvat otettu lautasta ja tuo risteilijäkin meinaa hävitä sumun sekaan, vaikkei kovin kaukaa ohi mentykään. Matkaseurana lautassa oli muutama luokallinen luokkaretkeläisiä. Itse sain nauttia lähinnä merirosvojen seurasta, mutta kylläpä olikin mukavia merirosvoja.
Tuli myös käytyä syömässä kevään ensimmäinen Valimon lounas. Vierasvenesatamassa oli joitakin veneitä, mutta ei mitenkään tupaten täyttä vielä. Aiemmin en ole kyllä nähnyt tuossa laiturissa noin isoa purjevenettä. Kuvassa näyttää "ihan normi kokoiselta", mutta oli kyllä iso paatti. Veneessä oli väkeä, mutta lippu ei näkynyt. Tiedä sitten olivatko jostakin kauempaa, vaiko Suomesta. Mutta olipa laiturissa melko hieno puuvenekin. Sitä vaan mietin, että mahtaako siellä sisällä olla kuinka pimeää?
perjantai 19. toukokuuta 2017
Samaan aikaan toisaalla
Kun minä koitin saada reikää aikaiseksi pohjaan, isäntä kiillotti veneen kylkiä. Vaikka kyljet olivat yllättävän kiiltävät jo valmiiksi, niin eron huomasi kyllä. Kuvasta ei ehkä näy kovin hyvin, mutta vasen puoli on kiillotettu ja oikea ei. Siis kuvaussuunnassa.
Naarmuja ja hankausjälkiä nyt näkyy edelleenkin, mutta ei kyllä tälle vuodelle ole intoa lähteä ulkopuolta maalaamaan. Vähän tuo vesirajan epäsiisteys ärsyttää, mutta antaa ärsyttää. Ei sitä kaikkeen taivu.
torstai 18. toukokuuta 2017
Reikä pohjassa
Tuosta. Kaulus piti saada irti, että saisi uudelle anturille porattua reiän. Tilaa oli luonnollisestikin vähän millekään työkaluille tai käsille. Pitkän uurastuksen jälkeen alkoi pikku pikku paloja saamaan irti. Kyllä ajoittain saattoi ottaa hieman päähän, etten ostanut sitä sellaista monitoimityökalua, jolla kaulan katkaisu olisi onnistunut helposti. Nyt oli työkaluina pora, talttoja, vasara, puukko, kobrapihdit ja sivarit. Kun kaulus oli saatu irti, porattiin ulkoa sisäänpäin reikäsahalla. Melko hilkulle meni sekin. Vanhan tättärin läpi näki, mistä reikäsaha yrittää päästä läpi. Mutta koska tättäri jousti pikkasen, saha ei päässyt läpi. Puukolla piti aukaista loput. Ja niin vaan meillä oli 51 mm reikä pohjassa.
keskiviikko 17. toukokuuta 2017
Välipala
Sain eräänä päivänä älynväläyksen. (Joskus niitäkin, mutta nyt sattui ihan oikeaan paikkaan ja tarpeeseen.) Muistin nähneeni peltisepänliikkeen melko lähellä kouluani. Ja eikun sinne kysymään, josko voisivat tehdä kiinnityskappaleen maston ja valo väliin, että saataisiin mastovalo paikalleen. Ja onnistuihan se. Ei maksanut paljoa, ja mitat oli jetsulleen sopivat.
Isäntä sai myös edellisenä viikonloppuna tarpeekseen siitä vanhasta kolvista ja osti Dremelin kaasukolvin. Kävi hitusen näppärämmin tuo johtojen liittäminen. Ja samalla vehkeellä saa kutistesukatkin kutistettua. Ainoa huono puoli on, että nyt se ukko haluaisi vaan kolvata koko ajan. (Sain mä sen sentään avuksi kannen ja kylkien kuuraukseen.)
Isäntä sai myös edellisenä viikonloppuna tarpeekseen siitä vanhasta kolvista ja osti Dremelin kaasukolvin. Kävi hitusen näppärämmin tuo johtojen liittäminen. Ja samalla vehkeellä saa kutistesukatkin kutistettua. Ainoa huono puoli on, että nyt se ukko haluaisi vaan kolvata koko ajan. (Sain mä sen sentään avuksi kannen ja kylkien kuuraukseen.)
lauantai 13. toukokuuta 2017
Testing testing
Pelastusliivien testausta kotosalla. Isäntä punnitsi kaasupatruunat ja puhalsi liivit täyteen ilmaa. Puhalsin mäkin yhden ja kaikki lapset pääsivät puhaltamaan sitä yhtä mun päälläni.
Tuolla ne nyt on sohvalla möllöttäneet pari päivää. Yksi vaikuttaisi vuotavan hieman, mutta testataan vielä uudelleen. Vaikka vielä ammeeseen veisi vesitestiin. Onneksi niitä on noin monta ehjää kuitenkin. Lapsilla onkin ihan perinteiset lasten liivit.
torstai 11. toukokuuta 2017
Pientä vastatuulta
No eihän joka kerta voi kaikki mennä tanssin lailla. Asennukset jatkuivat taas, yhden päivän verran. Mutta onneksi osui taas hyvä sää sille päivälle, kun oli mahdollisuus käydä veneellä. Oli muutkin huomanneet hyvän sään, väkeä oli lähes joka veneessä meidän veneen ympärillä. Ja tietty muuallakin, eihän kaikki nyt meidän ympärillä onneksi pyöri.
Agendalla oli johtoliitokset, antennijohdon vedot veneessä, pentterin uuden valaisimen asennus ja viimeisenä plotterin asennus. Kaikki alkoi kuitenkin kiukuttelulla. Oli kolvi mukana, että saadaan tehtyä kunnolliset johtoliitokset. Isäntä oli tutkinut interwebin ihmeellistä maailmaa taas ja selvitellyt kaikkien suositeltujen menetelmien kesken, mikä nyt voisi olla se meille sopiva tapa. Ja jep, kolvia tarvittaisiin. No mun kolvi on ostettu reippaasti viime vuosituhannen puolella, eikä sitä montaa kertaa ole käytettykään, kun aina on tina tai kolvi ollut häviksissä. Eikä tietenkään tullut mieleenkään kokeilla, että mitenkäs se nyt ulkosalla pelaa. Ei pelannut kovin hyvin. Sen voin kertoa. Eikä kyllä isännällä riitä pinna oikein turaamiseen. No siinä aikamme tiuskittuamme, mitä nyt pari tuntia taisi mennä, niin uskoakseni saimme liitokset kuntoon. Varmaksi ei ihan voi sanoa, kun eipä ollut mitään hupiakkua, että olisi päässyt testaamaan. Sormet vaan kyynärpäitä myöden ristissä, että kaikki on ok. Ihan kivasti ne johdot on ainakin kutistesukitettu, kun se nyt ainakin onnistui. Kuva voisi olla kiva, mutta taisi jäädä ottamatta, kun saattoi olla minullakin jonkinmoinen tatti otsassa siinä vaiheessa.
Uutta mastovaloa ei saatu asennettua, kun siinä on suora selkä. Mastohan ei ole suora, vaan melko täsmälleen ananaspurkin kanssa samalla kaarella etureunastaan. Mistään ei myöskään löydy valmiina mitään sopivaa alumiinilistaa, asennuslevyä tms., josta voisi kiinnityskappaleen tehdä.
Veneessä sisällä vedin antennijohdon mastolle punkan alla. Oli tarkoitus alun perin kiinnittää ruuveilla johtokiinnikkeet punkan pohjaan, mutta siellähän oli tihveräiset. Elikkäs styroksit. Päätin sitten mennä samalla mallilla kuin edellinen, joka sinne oli piuhaa vetänyt. Taas se ihmeitätekevä jeesusteippi sai astua kehiin. Hienosti pysyy, toivottavasti yhtä hienosti kuin se toinenkin on pysynyt. Toki sellaisissa paikoissa, joissa oli mahdollisuus ruuvikiinnikkeillä laittaa, niin laitoin vaikkei ihan helppoa ollutkaan. Niissä se jessekin oli pettänyt, mutta syy saattaa olla ihan pölhössä asennuspaikassa.

Pentteriin isäntä asensi uuden ledvalon, vanhan, ehkä alkuperäisen, vähän kärähtäneen tilalle. Paikka muuttui hieman, uusi tuikku tuli hieman peremmälle niin, että antaa valoa myös jääkaappiin. Mulle jäi liitosten tekeminen ja sukitus. Olipa hankala paikka taas. Vanha johto oli lyhyt ja valaisimesta tulevat johdotkin melko lyhyet. Siinä sitten yrität tehdä jotain liitoksia, kun jalat luistaa vinolla lattialla pois alta. Sain sen toki tehtyä, mutta ei siitä kovin nätti tullut. Tuo johtokiinnike esim. on vanhaan reikään laitettu, mutta ei se mitään pelasta. Ja osa johdosta on päällystetty valkoisella erkalla, kun kutistesukkaa ei vaan saanut joka paikkaan noitten johtojen puitteissa. Saattaa olla, että joudun omaksi mielenrauhakseni vielä hieman modifioimaan.
Kaiken kukkuraksi teimme reiän seinään. Pitkän harkinnan tuloksena totesimme, että se on ainoa oikea vaihtoehto. Olihan plotterille telinekin, mutta se olisi tuonut laitteen niin paljon ulos, että siinä olisi kaikki ohikulkijat olleet ottamassa tukea yms. (Ohikulkijoilla tarkoitan esimerkiksi rakasta nuorinta lastani, en siis ketään random tyyppejä. Poika See ei osaa olla paikallaan, vaan kulkee jatkuvasti eestaas.) Nyt pitää vielä miettiä jokin kaunistus sisäpuolelle, millä peitetään plotterin tausta ja johdot saadaan vietyä nätisti sähkökaappiin.
Voi voi, kunpa sitä muistaisi aina katsoa kunnolla taaksepäin ja taputtaisi itseään olalle hyvästä työstä. Olihan tuossakin jo vaikka mitä, mitä saatiin eteenpäin.
Agendalla oli johtoliitokset, antennijohdon vedot veneessä, pentterin uuden valaisimen asennus ja viimeisenä plotterin asennus. Kaikki alkoi kuitenkin kiukuttelulla. Oli kolvi mukana, että saadaan tehtyä kunnolliset johtoliitokset. Isäntä oli tutkinut interwebin ihmeellistä maailmaa taas ja selvitellyt kaikkien suositeltujen menetelmien kesken, mikä nyt voisi olla se meille sopiva tapa. Ja jep, kolvia tarvittaisiin. No mun kolvi on ostettu reippaasti viime vuosituhannen puolella, eikä sitä montaa kertaa ole käytettykään, kun aina on tina tai kolvi ollut häviksissä. Eikä tietenkään tullut mieleenkään kokeilla, että mitenkäs se nyt ulkosalla pelaa. Ei pelannut kovin hyvin. Sen voin kertoa. Eikä kyllä isännällä riitä pinna oikein turaamiseen. No siinä aikamme tiuskittuamme, mitä nyt pari tuntia taisi mennä, niin uskoakseni saimme liitokset kuntoon. Varmaksi ei ihan voi sanoa, kun eipä ollut mitään hupiakkua, että olisi päässyt testaamaan. Sormet vaan kyynärpäitä myöden ristissä, että kaikki on ok. Ihan kivasti ne johdot on ainakin kutistesukitettu, kun se nyt ainakin onnistui. Kuva voisi olla kiva, mutta taisi jäädä ottamatta, kun saattoi olla minullakin jonkinmoinen tatti otsassa siinä vaiheessa.
Pentteriin isäntä asensi uuden ledvalon, vanhan, ehkä alkuperäisen, vähän kärähtäneen tilalle. Paikka muuttui hieman, uusi tuikku tuli hieman peremmälle niin, että antaa valoa myös jääkaappiin. Mulle jäi liitosten tekeminen ja sukitus. Olipa hankala paikka taas. Vanha johto oli lyhyt ja valaisimesta tulevat johdotkin melko lyhyet. Siinä sitten yrität tehdä jotain liitoksia, kun jalat luistaa vinolla lattialla pois alta. Sain sen toki tehtyä, mutta ei siitä kovin nätti tullut. Tuo johtokiinnike esim. on vanhaan reikään laitettu, mutta ei se mitään pelasta. Ja osa johdosta on päällystetty valkoisella erkalla, kun kutistesukkaa ei vaan saanut joka paikkaan noitten johtojen puitteissa. Saattaa olla, että joudun omaksi mielenrauhakseni vielä hieman modifioimaan.
Kaiken kukkuraksi teimme reiän seinään. Pitkän harkinnan tuloksena totesimme, että se on ainoa oikea vaihtoehto. Olihan plotterille telinekin, mutta se olisi tuonut laitteen niin paljon ulos, että siinä olisi kaikki ohikulkijat olleet ottamassa tukea yms. (Ohikulkijoilla tarkoitan esimerkiksi rakasta nuorinta lastani, en siis ketään random tyyppejä. Poika See ei osaa olla paikallaan, vaan kulkee jatkuvasti eestaas.) Nyt pitää vielä miettiä jokin kaunistus sisäpuolelle, millä peitetään plotterin tausta ja johdot saadaan vietyä nätisti sähkökaappiin.
Voi voi, kunpa sitä muistaisi aina katsoa kunnolla taaksepäin ja taputtaisi itseään olalle hyvästä työstä. Olihan tuossakin jo vaikka mitä, mitä saatiin eteenpäin.
tiistai 9. toukokuuta 2017
Asennuksia
Kun tuo sää vaihtelee ihan oman päänsä mukaan, eikä oikein kunnioita meidän veneen kevätkunnostuksia, niin on pitänyt vaan sopeutua. Kovin montaa kertaa ei ole viitsinyt pakata itseään Michelin-ukoksi, kun se vähän haittaa työskentelyä.
Vappupäivää kunnioitettiin tekemällä pitkä työpäivä. Mutta silloinhan olikin hieno ilma. Ihme juttu. Oli tarkoitus kaksi edellistä päivää käyttää, mutta eihän silloisessa kelissä ollut intoa. No, kaikki sujui odotettua helpommin ja yksi päivä riitti ihan kivasti. Siitäkin huolimatta, että esimerkiksi työkalupakki jäi kotiin.
Uimatason puut kiinnitettiin takaisin paikalleen. Ankannokan puuosat oli tarkoitus asentaa myös, mutta eiköhän siitäkin jäänyt teräsosat kotiin.
Suurin tavoite oli saada antennille sekä masto- ja ankkurivaloille piuhat vedettyä. Mastovalolle piuhat kyllä tulivat, mutta kun taisivat olla alkuperäiset, niin ajateltiin vaihtaa samaan syssyyn. Ankkurivalon tarve ei ole toistaiseksi tullut eteen, mutta laitettiin sillekin johto ja asennettiin valo maston päälle. Vhf-antenni oli aiemmin veneen perässä, jonkun suhteellisen lyhyen putken päässä. Otettiin se pois tieltä jo viime kesänä ja nyt saatiin kunnollinen kaapeli maston huippuun sillekin.
Oli kyllä paljon onnea matkassa noiden piuhojen kanssa. Meillä oli oletus, että maston sisällä on putki johdoille. Olihan se, ainakin kahden metrin päässä tyvestä. Yläpäästä taas ei tiennyt, että lähteekö putki reiän kohdalta, joten alakautta lähdettiin johtovaijeria työntämään. Isäntä sai sen ehkä korkeintaan kahden minuutin yrittämisen jälkeen putkeen ja ylös asti. Putken yläpää ei ihan reiän kohdalle sattunut, mutta sain vaijerin vedettyä ulos. Ja kiitosta vaan taas jeesusteipin keksijälle, sillä saatiin piuhat niputettua vaijeriin niin hyvin, että ne saatiin vedettyä alas. Mastovalon piuha saatiin vedettyä vanhaan johtoon kiinnitettynä. Hiphurraa jne.
Kaiken kukkuraksi saatiin upotettua VHF-radio pulpetin päälle kaappiin. Tuli tuokin tila oikeasti hyötykäyttöön. Tähän asti se on ollut melko epämääräinen nielu, jonne voi kadota melkein mitä vain ja jos jotakin ei löydy muualta, niin sieltä sitä sitten on etsitty.
perjantai 28. huhtikuuta 2017
Peilaa jo
Nyt on lakattu ja öljytty ainakin viiteen kertaan. Alkaa näyttämään melko hyvältä. Tai nii hyviltä kuin nuo nyt voi näyttää. Viilut kun on melko haristuneet loppuun hiotut. Oviluukut nyt pitää lakata vielä toiseltakin puolelta, mutta onhan tässä jo puolimatka ohitettu. Muut osat voisi jo laittaa paikoilleen. Tai no, pitää niiden vielä kuivua ainakin huomiseen. 2/3 pojista tosin on kuumeessa, joten saattaa olla, ettei edes päästä veneelle tänä viikonloppuna.
Hyvä olisi myös, jos saisi pikkuhiljaa tuon työpajan pois kasvihuoneesta. Saisi ainakin tomaatit sinne kasvamaan.
torstai 27. huhtikuuta 2017
Merisumu
Viime viikon perjantaina matkalla Suomenlinnaan sumu yllätti, minut. En huomannut tai tullut katsoneeksi pidemmälle Kauppatorilta. Vasta lautassa tajusin, että on kunnon merisumu ilmoilla. Satuin vielä sellaiseen aikaan lauttaan, että sen reitti meni ties mistä. Kyllä sitä ihminen voi mennä suuntavaistoiltaan ihan totaalisesti noinkin lyhyellä ja tutulla merimatkalla. On kyllä toisaalta aika makea fiilis, älyttömän rauhallista. Tai ainakin sumutorvien soittojen välissä.
Yläkuvassa siintää Lonna, keskimmäisessä Pikku Mustasaari ja merisotakoulu ja alimmassa kuvassa lähestytään Iso Mustasaarta.
maanantai 24. huhtikuuta 2017
Melkein voisi kutsua kevääksi
Ainakin on nyt paremmin tiedossa, mitä vielä pitäisi tehdä, jotta veneen viitsisi laittaa vesille. Kunnon kuuraus kauttaaltaan ja kiillotus kyljille täytyy tehdä heti kun naapurit ovat lopettaneet hiomisen. Johtoja pitää vetää mastoon ja asentaa uusi ankkuri- ja kansivalo. Muutama valo pitää sisälläkin uusia, vanhoista on sisäkalut hapertuneet murusiksi. Vhf pitäisi asentaa / upottaa kaappiin ja muutama hylly askarrella ja asentaa.
Kotona ollaan lakattu luukkuja ym. ja öljytty ankannokasta ja uimatasosta rallit. Tai ei ne ihan valmiina vielä ole, mutta hyvässä vauhdissa homma etenee kuitenkin. Onneksi kasvihuoneessa on tilaa vielä, aika hyvä paikka näillä lämpötiloilla touhuta. Kestäähän tuo kuivuminen vähän kauemmin kuin sisällä, mutta ilmanvaihto on huomattavasti parempi.
sunnuntai 2. huhtikuuta 2017
Takaumia
Kun olen kerran koittanut kirjoitella tänne viimevuotiset tapahtumat veneen osalta, niin kyllähän tämäkin siihen satsiin kuuluu. Päästiin viemään vene talvisäilöön vasta melko myöhään, 23.lokakuuta. Oli kaikenlaista vesirokoista lähtien, mikä hieman lykkäsi ajankohtaa. Ajettiin koko matka moottorilla, kun ei viitsitty kastella purjeita enää.
Keli oli melko mukava, kun oli osannut laittaa kylliksi lämpöistä päällensä. Juuri muita veneitä ei nähty. Kotisatamassakin oli vain muutama muu vene vielä. Yksi troolari (yläkuvassa) ja toinen purjevene taisi olla saldo koko matkalla. Se toinenkin purjevene taisi olla matkalla maihin, kun masto oli jo otettu pois. Aika rauhassa sai kulkea siis, mutta oli se jotenkin kummallista.
Tilaa:
Kommentit (Atom)