Aurinkoa ja tuulta

Merimaskussa päätettiin pysähtyä yhdeksi yöksi. Pojat pääsivät leikkimään melko uuteen leikkipuistoon. Satuttiin huomaamaan se kirkonmäeltä, kun olin pakottanut heidät kävelylle. Isäntä oli sillä välin kauppareissulla. Joku tiesi kertoa, että kauppa on jossain parin kilsan päässä. Matka oli kuitenkin hieman pidempi ja otti siis jonkin verran aikaa kävellen. Aika turha pysähdys, näin jälkeenpäin ajatellen. Mutta tulipahan käytyä. Matkaa päätettiin jatkaa Kustaviin. Siellä kun voisi treffata kavereitakin. 

Kuvasta voisi päätellä, että ilma on kuin morsian. Ei se ihan sellainen kuitenkaan ollut Hakkenpään kohdalla. Kuvasta ei valitettavasti välity aallokko kovinkaan hyvin. Nostettiin purjeet, mutta keli oli aivan liikaa meidän taidoillamme ja aika nopeasti laskettiinkin ne. Mutta eipä siinä mitään, moottorillakin päästiin. Loppumatkasta sentään tuulen suunta oli mukavampi, vaikka aallokkoa oli edelleenkin. Heponiemen ohituksen jälkeen meni oikein mukavasti Lootholmaan asti.

Oltiin ensin ajateltu olevamme vain yhden yön tuollakin, mutta onneksi oli annettu myrskyvaroitus ja päätimme olla toisenkin yön. Kaverit olivat telttareissussa, heitä ei toinen yö oikein innostanut, kun satoi melko rankasti.

Tuli kuitenkin saunottua ja uitua. Poika Pee uskaltautui vihdoin hyppäämään veneen uimatasolta kylmään veteen. Käytiin myös tutustumassa Kustavin keskustaan kävellen. (Voi poikia, tulevat aina niin kovin väsyneiksi, kun pitäisi kävellä.) Ja ehtivät pojat vähän soudella kumiveneelläkin.

Ja kaikesta rasittavasta kävelystäkin huolimatta, täällä pitää ensi kesänäkin kuulemma käydä. Siellä ravintolassa, jossa olis se laiva, oli niin hyvää ruokaa, kertovat meidän nippe nirsot ja erkki epäilevät.

Pähkinäinen

Pähkinäisiin purjehdittiin melkoisessa aallokossa (elokuun ensimmäisenä 2016). Ihan sai tehdä töitä, että pysyi kurssissa. Loppupätkä kylläkin päästiin saarten välissä ihan sopivassa suojaisessa kelissä. Saari vaikutti veneestä katsottuna hieman ankealta, mutta kun maihin asti päästiin, niin vaikutelmakin muuttui.

Saaressa kiertää luontopolku, jota lähdimme kiertämään myötäpäivään melkoisen marinan siivittämänä. "Mä en jaksa" ja "Mä en halua" ym. perussetti oli käytössä. Siinä mäkeä ylöspäin puskiessa poika Aa äkkäsi sisiliskon vilistävän ihan vierestä. Se jo helpotti vähäsen kauheaa retkeilyn tuomaa tuskaa. Hetken päästä alkoi yksi toisensa jälkeen huomaamaan kaikenlaista erikoisen näköistä kasvia ym.

Kallion laella näkymät ovat huikeat. Siellä on parikin hyvää näköalapaikkaa. Lisäksi polun varrella voi bongata valkohäntäkauriita. Meidän pojat näki niitä lopulta kahdeksan yhteensä. Yhdestä kohtaa rantaa pojat löysivät myös marsun näköisen kiven.

Poika Pee a.k.a Kalamies sai napatuksi vain pari pikkusinttiä, vaikka koitti sekä virvelillä, että mato-ongella. Poika See löyttäytyi tytön kaveriksi. Kaikki pojat kaihtoivat huusseja, niissä oli liikaa kärpäsiä. Pakko hieman kompata. Kyllä niissä pystyi käymään, mutta olivat kyllä jotenkin epäsiistejä moneen muuhun paikkaan verrattuna.

Saarella voi telttailla tai varmaan sinne voi tulla vaikka matkailuvaunulla, kun yhteysaluskin kulkee. Siellä on kahvila, jonka pihassa on kanoja, pupuja ja vuohia. Hiekkarannan tuntumassa on grillikatos. Kentällä mahtuu pelaamaan jalkapalloa tai heittelemään frisbiitä, jos se ei täyty telttailijoista. Tekemistä voi keksiä helposti pariksi päiväksi.

Kuultiin myös jälkeenpäin jostain, että Pähkinäisissä on ihan paras sauna. Sitä ei tullut kokeiltua, mutta ensi kesänä on tarkoitus.

Houtsalassa

Houtsala

Houtsalassa käytiin heinäkuussa 2016 kääntymässä yhden yön yli. Ei mikään mieleenpainuvin paikka, mutta ehkä siellä ei vain ollut meille mitään. Kävelylenkillä todettiin tienviitoista, että itä ja länsi ovat melkein vierekkäin. Eipä siellä ollut juuri katseltavaa, paria kivannäköistä vanhaa taloa lukuunottamatta.



Vierassatamassa oli pieni kiipeilyteline ja keinut lapsille, mutta eihän ne enää meidän poikia oikein kiinnostaneet. Muuten ranta / satama oli aika ankea. Ravintolan munkit oli parasta koko kohteessa. Ei tainnut kalaakaan oikein onkeen tarttua.



Hitusen kuitenkin mieltä lämmitti laiturinaapurin murre. Paistoi puheesta läpi, vaikka olikin jo vuosikymmeniä asunut saaristossa. Ja miksi sitten lämmitti? No kun se on kovasti lähellä omaani, sitä minkä pelkään joskus katoavan puheestani. Ihana huomata, että aina se vaan nousee pintaan, kun kuulee jonkun toisen puheessa.

Itä-Houtsala

Länsi-Houtsala

Lämmitys

Housujen lisäksi venemessuilta tuli heräteostona hankittua ClickHeatin lämmitysgeelityynyt. Napsauttamalla lanttia tyynyn sisällä, geeli lähtee lämpiämään ja pysyy lämpimänä noin tunnin verran. Tyyny pitää keittää sen jäähdyttyä (ja kovetuttua), jonka jälkeen se on taas uudelleen käytettävissä. Pidemmän / isomman tyynyn kohdalla opin, että se kannattaa taitella jo ennen kovettumista. Ei nimittäin löydy tarpeeksi pitkää keittoastiaa meiltä sille.

Vihreän tyynyn saa pysymään hyvin niska-hartia osastolla, pienemmät tyynyt saa sujautettua taskuun, hanskaan tai vaikka sukkaan tai kenkään. Vihreä ja vaaleampi oranssi tyyny on jäähtyneitä ja kovia. Läpinäkyvä oranssi on pehmeä ja valmis käytettäväksi.

Keittäminenkin onnistui ihan mukavasti. Ensin vain piti laittaa vihreä (pitkä) tyyny laakeaan astiaan ja kaataa kiehuvaa vettä päälle. Kun se notkistui siitä hieman, niin sain sen taiteltua kolmin kerroin ja sittenhän se jo mahtuikin kattilaan. Tämä tyyny ei kuitenkaan ole kaikista helpoin veneessä palautettava. Ainakaan meidän veneessä. Eihän meillä ole siellä edes tarpeeksi isoa kattilaa. Mutta pienet tyynyt varmasti lähtevät mukaan.  Mikä ihana apu tällaiselle aina palelevalle. Jos joku pitää kropan kylmänä, niin se, että on varpaat tai sormet jäässä.

Messuilta löytyi

Kaikki ei tälläkään kerralla mennyt kuin Strömssössä. Jostakin syystä en saanut lippua venemessuille Pidetään saaristo siistinä jäseneksi liittymisen yhteydessä. Ei siis ollut kyse siitä, etteikö sitä olisi yritetty lähettää, vaan siitä ettei se vain suvainnut tulla perille. Tai tuli se lopulta tiistaina toiseen antamaani sähköpostiosoitteeseen, mutta olin messuilla käynyt jo lauantaina. Yhtä kaikki, se ei estänyt messuilla käyntiä.




Viime vuonna ostin pipon, tänä vuonna matkaan lähti jotakin isompaa. Löysin vihdoinkin hyvät housut, joita aion todellakin käyttää muutenkin kuin vesillä. Ja oikein kohtuulliseen hintaan. Waltecin / Veneilijän verkkokaupan osastolla vaikutti muutenkin hinnat olevan kohdillaan. Lisäksi palvelu oli ruuhkasta huolimatta kunnossa.

Housut siis mallia lappuhaalarit. Edessä pitkä vetskari ja tarra sekä reiden päällä on vetoketjutasku sekä verkkokankainen tarratasku. Kyljissä kiristysremmit, selässä lenkki ja vahvikekangas takamuksessa. Lahkeensuussa vahvikkeet myös ja kiristystarrat. Ei käy enää veto selkään takin helman alta ja pysyy kuivana. Vanhat housut oli niin loppuun käytetyt, ettei kosteus oikein enää pysynyt ulkopuolella ja lisäksi ne olivat vyötärömallia. Ja kyllähän ne jo ehti hintansakin haukkumaan kaikkien käyttövuosiensa aikana.

Jos jotakin miinuksia housuista lähtee miettimään, niin en keksi oikein muuta kuin värin. Olisin mielelläni ostanut värilliset housut tummanharmaiden sijasta. Eihän väri sinänsä käyttömukavuuteen vaikuta, mutta koska aion niitä tosiaan käyttää kuorihousuina maallakin, ei olisi ollut haitaksi jos väri olisi erottunut maastosta.

Sisäkuvia

Aika vähän on tullut otettua sisäkuvia.
Saattaapi olla, ettei ole kauheasti kuvakulmia tai sitten vaan on liikaa tavaraa ja väkeä paikalla. Onhan nämä kolme kuvaa jo monta.








Pentterissä on jääkaappi altaan ja spriikeittimen välisessä kulmassa. Tuo kuvassa näkyvä maustehylly oli edellisen omistajan jäljiltä ja sittemmin poistettu. Jääkaapin kantta ei tahtonut saada auki saati kiinni, kun aina otti maustehyllyyn kiinni. Kuka tarvitsee veneessä kaiken maailman mausteet? Ei noistakaan suurta osaa ollut edes avattu. Muutama jätettiin.  Ja laitettiin kaappiin. Heti toimi paremmin. Luukku altaan takana on ihan mun lemppari. Siellä sijaitsee roskis ja sen saa tyhjennettyä ulkokautta.

Keulasta perään päin katsoessa oikealle jää sohva (isännän punkka), pulpetti ja pistopunkka. Vasemmalla myös sohva (meikäläisen punkka) ja pentteri. Kuvaajan vasemmalla puolella on vessa ja oikealla komero.

Kuvaajan takana (keulassa) sijaitsee "lastenhuone" a.k.a. possula. Possulan väkeä on "Taikuri Maaginen Maaginen Maagiineen" (lausutaan ihan omalla nuotilla, jota tuo viimeisen maagisen venytys osaltaan yrittää kuvata), "Lätsy-possu" ja kolmannella possulla ei ole tiedossa olevaa possunimeä.

Moottori sijaitsee sisäänkäynnin alla. Säilytystilaa avohyllyjen lisäksi löytyy sohvatyynyjen takaa ja patjojen alta. Muutama kolo on muuallakin. Toistaiseksi ollaan mahduttu, mutta eipä ollakaan tehty mitään pidempää reissua vielä. Joku bimini tai muu katos, minkä saisi sitlooran päälle, olisi aika mahtava. Saisi vaihdettua yö- ja päiväsäilytystä tarpeen mukaan ulos ja sisään. Ja voisi paahteisempina hetkinäkin syödä ulkona. Ja miksei sateellakin.

Venemessut viikonloppuna

Pitäisi lähteä venemessuille tilpehööriosastoja tutkailemaan. Koitetaan saada pojat jonkun muun hoteisiin lauantaiksi, jotta olisi mahdollisuus oikeasti keskittyä tarvikepuoleen. Kollien kanssa pitäisi vain kiertää kaikki mahdollisimman isot ja kalliit moottoriveneet ja jokaisen jälkeen kommentti olisi "Otetaan tää" ja "Mutku mä haluun". No ehkä nuo tulisivat vain nuorimman suusta, mutta kuitenkin.

Ainakin pitäisi veneen valaistusvaihtoehtoja päästä näkemään. Ne kun on osittain kuvan mukaista mallia. Tuosta nyt on kupu vain pois ja polttimo otettu malliksi, mutta eipä tuosta juuri apua ole, valonlähde on melko mitätön. Valaisimet tuntuvat olevan melko tyyriitä, kun en tietenkään halua mitään rumia muovisia messinkijäljitelmiä. Lukuvalot pitää kaikille joka tapauksessa saada. Ledinauhaa varmaan tullaan paikoitellen käyttämään myös.



Sähköille pitää muutenkin tehdä parannuksia, nyt on hieman huonoja liitoksia ja johtoja roikkuu etenkin pistopunkassa hölmösti. Ei siis mitenkään vaarallisesti, mutta voisihan ne kiinnittää melko helposti pintoihin kiinni, ettei jää liikkuessaan kiinni. Ehkei vielä mitään isompia hankintoja tehdä, mutta pääseepähän hypistelemään ja saa ehkä joitakin ideoita. Ja jos vaikka joltakin näytteilleasettajalta löytyisi kaikki kolme (Vene?) lehteä, joissa kerrotaan Albin Balladin sähköjen uusimisesta. Taisi viime vuonna ilmestyä. Naapurilla olisi antaa yksi numero ko. lehteä, mutta siinä jää juttu vähän vajaaksi.

Liityin muuten eilen Pidä saaristo siistinä ry:n jäseneksi. Kun huomiseen (9.2.2017) mennessä liittyy jäseneksi, saa venemessuille lipun. Mieheni on liittynyt jo aiemmin ja meille tulee minun jäsenyyden myötä Roope-lehti kaksi kappalein. Ainakaan vielä ei ole mahdollisuutta ohjata lehteä suoraan jollekin toiselle. Ajattelinkin, että pojat saavat viedä lehden koulun kirjastoon, niin sielläkin on mahdollisuus siihen tutustua. Ja kun vuositarrojakin tulee kaksi kappalein, niin toisen voikin kiinnittää kumiveneeseen.

Rewind

Räknäsin, että kertaan vähän itsellekin, että mitä sitä oikein tuli tehtyä tai missä käytiin viime kesänä. Joten pikkuhiljaa kirjoitelen tarinaa toisen perään. En siis pläjäytä kaikkea kerralla.

Eka reissu meinattiin aloittaa Nauvon pysähdyksellä. Pysähdykseksi se jäikin. Oltiin tietenkin melko myöhään liikenteessä, joka oli tietenkin alunperin se syy, miksi kohteeksi valikoitui Nauvo. Se kun on suht lähellä kotisatamaa. No, mitä nyt arvata saattaa laituritilanteesta Nauvon vierassatamassa kauniina kesäpäivänä, melko täyttähän siellä. Olisi meille löytynyt paikka, kun oltaisiin puikkelihdittu  melkein rantaan asti ja saatu hoidettua kiinnitys perästä laituriin. Mutta kun vene ei vielä ollut järin tuttu, niin ei me lähdetty pujottelemaan ahtaisiin väleihin. Käytiin sitten tankkaamassa. Ja vessassa. Ja purjehdittiin takaisin kotiin.

Seuraavana aamuna uusi yritys ja uusi kohde. Arvonnassa sormi osui Berghamniin. Ehdittiin ajoissa perille ja saatiin laituripaikka. Kyllä sinne oli iltaan asti tulijoita, mutta ei kaikki mahtuneet. Meidän viereen tuli todella kaunis puupurjevene. "Salaa" katselin, kun se koko setti oli kuin jostakin ruotsalaisesta elokuvasta. Veneessä oli kaunis ja kauniisti ruskettunut nuori pariskunta. He söivät upean salaatin ja joivat viiniä oikeista viinilaseista. Lounaan jälkeen he lukivat kannella varmaankin runokirjoja ja hieman myöhemmin pulahtivat vilvoittavaan veteen auringon paahdetta jäähdytelläkseen. Ihan mahtavaa.

Berghamnissa laiduntaa lehmiä. Ne kiertävät oman reittinsä päivän mittaan. Huussien luona ne olivat aamulla. Poikia hieman jännitti, mutta myös kiinnosti. Kaupunkilaispoikia, ei niitä lehmiä nyt yleensä noin läheltä pääse näkemään.

Yöllä kiipesin kallion päälle ihailemaan maisemaa. Joutsenet töräyttelivät ja räpyttelivät siipiään. En niitä missään nähnyt, mutta äänet kantautuivat. Muutenkin uskomaton hiljaisuus ja äänten kirjo samaan aikaan. Lehmät lepäilivät yön laaksossa, joka oli usvan peittämä. Ja todella viileä.

Berghamnissa on myös luontopolku. Sitä emme kulkeneet, mutta ehkä ensi kesänä... Lisäksi siellä on luontotupa, jossa on näyttely. Laituripaikka sähköllä maksoi joko viisi tai kymmenen euroa. En muista tarkkaan muuta kuin sen, että minulla oli tuplasti isompi raha ja sen sinne laatikkoon laitoin. Huussit oli tosi hyvät, vaikkakin meidän pikku hellanteltut eivät innostuneet kärpästen takia. (Huoli pois, kyllä ne vielä oppivat ja tottuvat.)

Kaikki kuvat Berghamnista.

Ompelut

Vaikkakin päällisin puolin kaikki oli ok, niin ainahan sitä kaikenlaista tehtävää löytyy. Esimerkiksi puomisuojan vetskari oli sanonut sopimuksen irti. Meinasin, että senhän nyt saa ihan itsekin korjattua. Ei muuta kuin ompelukone veneelle mukaan ja homma käyntiin. Niinpä. Ei se ompelukaan ihan helposti sujunut tavallisella ompelukoneella, mutta vanhan vetoketjun pois  ratkomisessa vasta aikaa tuhraantuikin. Voin kertoa, että ei meinannut auttaa pelit ja vehkeet. Lopputulos oli silti toivotun kaltainen, suojan saa vetoketjulla maston ympäri kiinni.

Kyllä ompeleminen sinänsä onnistuu veneessä, mutta eipä sitä ihan vakituiseen viitsi konetta mukana pitää. Toisaalta, jos jokin vaatii montaa mittausta ja tarkistamista, niin helpommin onnistuu, jos ei tarvitse ompeluita kotiin viedä tehtäväksi.

Ensi kesäksi pitäisi ommella uudet verhot. Vanhat on kankeat ja aika ankeat. Pimentävät hyvin, mutta päiväsaikaan ihan rasittavan hyvin. Koska kangas on paksua ja kankeaa, verhot pitää viritellä pyykkipojilla auki. Sen verran kun niitä nyt rypytettyä saa. Saatanpa ommella verhot, joihin laitan purjerenkaat kulmiin, jolloin ne olisi mahdollista ripustaa paikoilleen tarvittaessa. Kangasvalintakin olisi hyvä tehdä. Sen pitäisi sopia sinisten patjojen ja tyynyjen sekä puuosien kanssa. Ja saisi olla vähän raikkaampi ilmeeltään, kuin nuo vanhat. Jos jollakulla on joku hyvä systeemi verhoille, niin saa vinkata.