Merelle mieleni tekevi.
Joskus vuosia sitten venehaaveilluissamme tuli hankittua miehelle piippu. Merimiehethän polttavat piippua. (Ja muumipappa). Ei siitä mitään tapaa tullut, vaikka saattaisi se piippu jostain vielä löytyä. Mutta ilmankin pärjää. Parta miehellä on ollut jo vuosia. Hyvä niin, se sopii naamaan ja varmaan tarpeen tullen hieman lämmittääkin. Punaisen Cousteau-tyyppisen pipon mies osti muutama vuosi sitten. Mutta venettä ei meillä ollut.
Parisen vuotta sitten alkoi venehaave taas nousta keskusteluihin. Itsehän halusin mieluiten puisen moottorimatkaveneen. Moottoripurjehtijakin kelpaisi. (Tiedetään, puuveneissä riittää hommaa. Mutta kun ne on kauniita ja tunnelmallisempia.) Käytiin muutamaa venettä katsomassakin. Kivat omistajat ja kivat veneet. Mutta ei meille sopivia. Kun kolmen kasvavan pojan ja kahden aikuisen, joista toiselle on annettu mittaa lähes kaksi metriä, pitäisi mahtua veneeseen, niin kaikki vaihtoehdot eivät ole mahdollisia.
Alkoi väsytystaistelu. Minulle näytettiin kuvia ja videoita ja myynti-ilmoituksia purjeveneistä. En innostunut. Penskat hilluu maallakin ihan tarpeeksi, kuinka ne muka saisi pysymään veneessä, jos itse pitää keskittyä purjehtimiseen? Meni siinä varmasti toista vuotta, ennen kuin sain eteeni kelvollisen myynti-ilmoituksen. Ja sitähän sitten lähdettiin katsomaan, kaatosateessa. Pikkasen ikkunatiiviste päästi vettä sisään, mutta ei missään näkynyt mitään siitä aiheutuneita vaurioita. Eikä muutenkaan ollut valittamista. Tilat oli suhteellisen siistit ja kaikille olisi nukkumapaikat. Vene oli myös kaunis.
Siitäpä sitten naapurinmiestä haastattelemaan. Tiedettiin intohimoiseksi purjehtijaksi. Hän tiesi heti mistä veneestä on kyse, mikä moottori, mikä ikä, kauanko ollut myynnissä etc. Kaiken lisäksi hän lähti koepurjehdukselle mukaamme. Saimme puoltavan lausunnon.
Vene oli vesillä, joten meillä ei ollut kuin myyjän sana pohjan kunnosta. Sovimme, että voimme nostaa veneen omalla kustannuksellamme ylös, jos haluamme nähdä pohjan. Kysyimme kotisatamasta nostoa ja se olisikin onnistunut. Vasta jonkin ajan kuluttua tosin, oli liikaa stressiä kuulemma. Kesäloma painoi päälle ja halusimme vesille, joten päätimme ottaa riskin.
Tämän muutaman viikon aikana, kun venekauppojen asioinnissa meni, katsoimme kaikki mahdolliset YouTube-videot purjehtimisesta. ASA (American Sailing Association) oli varsin kelvollinen kanava aloittelijalle. Videoissa kaikki oli kerrottu erittäin selkeästi ja rauhallisesti, ehkä ASA:n oikeusturvan takia. (Videoilla esiintynyt henkilö oli varsinainen hahmo, ihan mahtavalla Matti&Teppo tukalla.)Lisäksi katsoimme paljon SailLife, jossa kunnostetaan Albin Balladia. Sekä lukuisia muita, joita en edes muista enää. Mutta siitä se varsinainen intensiivikurssi sitten alkoi.
