Vielä ennen vesillelaskua

Vene oli siirretty sitten edellisen visiitin. Paikalla oli vain osa romuista, mitä veneen alla oltiin säilötty. Löytyi vene ja löytyi myös lähes kaikki muut romut. Yksi vanerinpala oli mennyt hukkaan, mutta varmaankin tarpeeseen. Ensihämmennyksen jälkeen päästiin taas hommiin.

Syvyysanturi kun saatiin asennettua edellisenä viikonloppuna, niin viime viikonloppuna olikin sitten johdon reitin setviminen plotterille. Olihan siellä toki vanhojakin reikiä sen vanhan anturin jäljiltä, mutta tässä uudessa oli isompi liitinkappale.

Olipahan iso työ porata reiät, kun vanhojen reikien kohdat piti isontaa. Halusin ne samoihin kohtiin, ettei reikiä olisi siellä täällä. Paikat oli ahtaat edelleen ja työasennot oli ihan yhtä huonot kuin aiemminkin. Mutta kyllähän sekin johto saatiin asettumaan ihan nätisti.


Siivotakin piti. Tietenkin ennen johdon asentamista piti mennä rätin kanssa edeltä. Ei ne sonnat nyt ihan veneen valmistumisesta asti kertyneitä olleet (ehkä), mutta useita vuosia nyt kuitenkin. Ja kun vanha johto oli kiinnitetty teipillä, niin ne teipit vasta ihania olivatkin. Tarrautuivat käteen pahemmin kuin räkä tai liisteri. Silti jatkoin samaan malliin, teipillä kiinnitettiin tämä uusi johtokin. Tosin vain punkan alla, muualla käytettiin ihan oikeita johtokiinnikkeitä.

Keulakajuutan jynssäsin Universal Stonella. Useamman tunnin siihen sai upotettua, niin oli pinttynyttä. Onneksi omat kädet ovat juuri oikean pituiset, niin pystyi selällään maaten kuuraamaan katon. Sai palkinnon työstään kyllä saman tien. Ero oli ihan huikea, valitettavan huonosti erottuu kuvasta. Viime kesänä tuli imuroitua ja pyyhittyä vain suurimmat (vai paremminkin pienimmät?) kun asetuttiin sisään. Venehän oli jo vedessä ja kaikki patjat ym. paikoillaan. Onneksi en silloin tajunnut asian todellista tilaa. Poika Aa:kin kävi irvistelemässä, ei ollut huomannut likaa, vaikka siellä olikin nukkunut. Eipä kai sitä melko tasaista harmautta niin helposti havaitsekaan.



Isäntä vaihtoi mastoon yhden uuden pylpyrän ja irrotti juuttuneen vinssikammen. Ja tärkein homma oli varmaan vinssien huolto. Ei niitäkään ihan viime vuosina oltu avattu, joten törkyä sisuksissa riitti. Mutta nyt nekin tuntuu pelittävän oikein nätisti, äänikin muuttui. Ja kaipa tuo teki vaikka mitä muutakin, mutta en vaan sattunut näkemään, kun könysin pitkin lattioita ym.

Yksi ongelmakohta viime kesänä oli kaasukahvan nupittomuus. Oli sellainen ikimustelma sääressä, kun aina sitä tuli kolhaistua jalka kahvaan. Keväällä penkoessamme veneen miljoonalaatikoita, löytyi nuppi kahdessa osassa. Se muistettiin vihdoin liimata ja asentaa paikoilleen.




Poika Pee oli onnellinen, kun pääsi pitkän talven jälkeen laiturinnokkaan mato-ongelle.

Saaressa

Viime perjantaina käväisin taas töissä tekemässä päättötyötäni. Aamu jo paljasti ihan mahtavan sään. Lämpötila oli varmasti jo lähempänä viittätoista astetta vähän ennen puolta kymmentä aamulla. Sumu oli jälleen melko sakea. Kuvat otettu lautasta ja tuo risteilijäkin meinaa hävitä sumun sekaan, vaikkei kovin kaukaa ohi mentykään. Matkaseurana lautassa oli muutama luokallinen luokkaretkeläisiä. Itse sain nauttia lähinnä merirosvojen seurasta, mutta kylläpä olikin mukavia merirosvoja.

Tuli myös käytyä syömässä kevään ensimmäinen Valimon lounas. Vierasvenesatamassa oli joitakin veneitä, mutta ei mitenkään tupaten täyttä vielä. Aiemmin en ole kyllä nähnyt tuossa laiturissa noin isoa purjevenettä. Kuvassa näyttää "ihan normi kokoiselta", mutta oli kyllä iso paatti. Veneessä oli väkeä, mutta lippu ei näkynyt. Tiedä sitten olivatko jostakin kauempaa, vaiko Suomesta. Mutta olipa laiturissa melko hieno puuvenekin. Sitä vaan mietin, että mahtaako siellä sisällä olla kuinka pimeää?

Samaan aikaan toisaalla

Kun minä koitin saada reikää aikaiseksi pohjaan, isäntä kiillotti veneen kylkiä. Vaikka kyljet olivat yllättävän kiiltävät jo valmiiksi, niin eron huomasi kyllä. Kuvasta ei ehkä näy kovin hyvin, mutta vasen puoli on kiillotettu ja oikea ei. Siis kuvaussuunnassa.


Naarmuja ja hankausjälkiä nyt näkyy edelleenkin, mutta ei kyllä tälle vuodelle ole intoa lähteä ulkopuolta maalaamaan. Vähän tuo vesirajan epäsiisteys ärsyttää, mutta antaa ärsyttää. Ei sitä kaikkeen taivu.

Reikä pohjassa

Tuosta. Kaulus piti saada irti, että saisi uudelle anturille porattua reiän. Tilaa oli luonnollisestikin vähän millekään työkaluille tai käsille. Pitkän uurastuksen jälkeen alkoi pikku pikku paloja saamaan irti. Kyllä ajoittain saattoi ottaa hieman päähän, etten ostanut sitä sellaista monitoimityökalua, jolla kaulan katkaisu olisi onnistunut helposti. Nyt oli työkaluina pora, talttoja, vasara, puukko, kobrapihdit ja sivarit. Kun kaulus oli saatu irti, porattiin ulkoa sisäänpäin reikäsahalla. Melko hilkulle meni sekin. Vanhan tättärin läpi näki, mistä reikäsaha yrittää päästä läpi. Mutta koska tättäri jousti pikkasen, saha ei päässyt läpi. Puukolla piti aukaista loput. Ja niin vaan meillä oli 51 mm reikä pohjassa.

Huomatkaa myös, että pohja on melko sottainen. En sitten tiedä, onko tuota 1/4 m2 alaa puhdistettu ikinä. Mulla oli ämpärillinen vettä. Ja kun tuon nuoppasin, niin mulla oli ämpärillinen todella likaista vettä. Ugh, pitänee käydä muutama muukin paikka rätin kanssa läpi.

Niin, miksi se anturi piti vaihtaa? Tuosta vanhasta ei ollut tietoa, että oliko kuinka vanha tai toimintakelpoinen, mutta ainakaan sen liitin ei ollut mitenkään yhteensopiva. Se ei ollut myöskään se anturi, mikä meillä oli syvyystietoja antanut, koska sen johto ei ollut kiinni kytkettynä minnekään. Kyllä me lopulta toinenkin anturi löydettiin. Se oli peräpeilianturi, joka oli kuitenkin asennettu pohjan sisäpuolelle. Maitopurkista oli askarreltu kaulukset, joiden sisään anturi oli kiinnitetty pursottamalla silikonia kaulukset täyteen. Ei sillä, ei senkään liitin ollut yhteensopiva plotterin kanssa.

Välipala

Sain eräänä päivänä älynväläyksen. (Joskus niitäkin, mutta nyt sattui ihan oikeaan paikkaan ja tarpeeseen.) Muistin nähneeni peltisepänliikkeen melko lähellä kouluani. Ja eikun sinne kysymään, josko voisivat tehdä kiinnityskappaleen maston ja valo väliin, että saataisiin mastovalo paikalleen. Ja onnistuihan se. Ei maksanut paljoa, ja mitat oli jetsulleen sopivat.

Isäntä sai myös edellisenä viikonloppuna tarpeekseen siitä vanhasta kolvista ja osti Dremelin kaasukolvin. Kävi hitusen näppärämmin tuo johtojen liittäminen. Ja samalla vehkeellä saa kutistesukatkin kutistettua. Ainoa huono puoli on, että nyt se ukko haluaisi vaan kolvata koko ajan. (Sain mä sen sentään avuksi kannen ja kylkien kuuraukseen.)

Testing testing

Pelastusliivien testausta kotosalla. Isäntä punnitsi kaasupatruunat ja puhalsi liivit täyteen ilmaa. Puhalsin mäkin yhden ja kaikki lapset pääsivät puhaltamaan sitä yhtä mun päälläni.




Tuolla ne nyt on sohvalla möllöttäneet pari päivää. Yksi vaikuttaisi vuotavan hieman, mutta testataan vielä uudelleen. Vaikka vielä ammeeseen veisi vesitestiin. Onneksi niitä on noin monta ehjää kuitenkin. Lapsilla onkin ihan perinteiset lasten liivit.

Pientä vastatuulta

No eihän joka kerta voi kaikki mennä tanssin lailla. Asennukset jatkuivat taas, yhden päivän verran. Mutta onneksi osui taas hyvä sää sille päivälle, kun oli mahdollisuus käydä veneellä. Oli muutkin huomanneet hyvän sään, väkeä oli lähes joka veneessä meidän veneen ympärillä. Ja tietty muuallakin, eihän kaikki nyt meidän ympärillä onneksi pyöri.

Agendalla oli johtoliitokset, antennijohdon vedot veneessä, pentterin uuden valaisimen asennus ja viimeisenä plotterin asennus. Kaikki alkoi kuitenkin kiukuttelulla. Oli kolvi mukana, että saadaan tehtyä kunnolliset johtoliitokset. Isäntä oli tutkinut interwebin ihmeellistä maailmaa taas ja selvitellyt kaikkien suositeltujen menetelmien kesken, mikä nyt voisi olla se meille sopiva tapa. Ja jep, kolvia tarvittaisiin. No mun kolvi on ostettu reippaasti viime vuosituhannen puolella, eikä sitä montaa kertaa ole käytettykään, kun aina on tina tai kolvi ollut häviksissä. Eikä tietenkään tullut mieleenkään kokeilla, että mitenkäs se nyt ulkosalla pelaa. Ei pelannut kovin hyvin. Sen voin kertoa. Eikä kyllä isännällä riitä pinna oikein turaamiseen. No siinä aikamme tiuskittuamme, mitä nyt pari tuntia taisi mennä, niin uskoakseni saimme liitokset kuntoon. Varmaksi ei ihan voi sanoa, kun eipä ollut mitään hupiakkua, että olisi päässyt testaamaan. Sormet vaan kyynärpäitä myöden ristissä, että kaikki on ok. Ihan kivasti ne johdot on ainakin kutistesukitettu, kun se nyt ainakin onnistui. Kuva voisi olla kiva, mutta taisi jäädä ottamatta, kun saattoi olla minullakin jonkinmoinen tatti otsassa siinä vaiheessa.

Uutta mastovaloa ei saatu asennettua, kun siinä on suora selkä. Mastohan ei ole suora, vaan melko täsmälleen ananaspurkin kanssa samalla kaarella etureunastaan. Mistään ei myöskään löydy valmiina mitään sopivaa alumiinilistaa, asennuslevyä tms., josta voisi kiinnityskappaleen tehdä.

Veneessä sisällä vedin antennijohdon mastolle punkan alla. Oli tarkoitus alun perin kiinnittää ruuveilla johtokiinnikkeet punkan pohjaan, mutta siellähän oli tihveräiset. Elikkäs styroksit. Päätin sitten mennä samalla mallilla kuin edellinen, joka sinne oli piuhaa vetänyt. Taas se ihmeitätekevä jeesusteippi sai astua kehiin. Hienosti pysyy, toivottavasti yhtä hienosti kuin se toinenkin on pysynyt. Toki sellaisissa paikoissa, joissa oli mahdollisuus ruuvikiinnikkeillä laittaa, niin laitoin vaikkei ihan helppoa ollutkaan. Niissä se jessekin oli pettänyt, mutta syy saattaa olla ihan pölhössä asennuspaikassa.












Pentteriin isäntä asensi uuden ledvalon, vanhan, ehkä alkuperäisen, vähän kärähtäneen tilalle. Paikka muuttui hieman, uusi tuikku tuli hieman peremmälle niin, että antaa valoa myös jääkaappiin. Mulle jäi liitosten tekeminen ja sukitus. Olipa hankala paikka taas. Vanha johto oli lyhyt ja valaisimesta tulevat johdotkin melko lyhyet. Siinä sitten yrität tehdä jotain liitoksia, kun jalat luistaa vinolla lattialla pois alta. Sain sen toki tehtyä, mutta ei siitä kovin nätti tullut. Tuo johtokiinnike esim. on vanhaan reikään laitettu, mutta ei se mitään pelasta. Ja osa johdosta on päällystetty valkoisella erkalla, kun kutistesukkaa ei vaan saanut joka paikkaan noitten johtojen puitteissa. Saattaa olla, että joudun omaksi mielenrauhakseni vielä hieman modifioimaan.

Kaiken kukkuraksi teimme reiän seinään. Pitkän harkinnan tuloksena totesimme, että se on ainoa oikea vaihtoehto. Olihan plotterille telinekin, mutta se olisi tuonut laitteen niin paljon ulos, että siinä olisi kaikki ohikulkijat olleet ottamassa tukea yms. (Ohikulkijoilla tarkoitan esimerkiksi rakasta nuorinta lastani, en siis ketään random tyyppejä. Poika See ei osaa olla paikallaan, vaan kulkee jatkuvasti eestaas.) Nyt pitää vielä miettiä jokin kaunistus sisäpuolelle, millä peitetään plotterin tausta ja johdot saadaan vietyä nätisti sähkökaappiin.





Voi voi, kunpa sitä muistaisi aina katsoa kunnolla taaksepäin ja taputtaisi itseään olalle hyvästä työstä. Olihan tuossakin jo vaikka mitä, mitä saatiin eteenpäin.

Asennuksia

Kun tuo sää vaihtelee ihan oman päänsä mukaan, eikä oikein kunnioita meidän veneen kevätkunnostuksia, niin on pitänyt vaan sopeutua. Kovin montaa kertaa ei ole viitsinyt pakata itseään Michelin-ukoksi, kun se vähän haittaa työskentelyä.


Vappupäivää kunnioitettiin tekemällä pitkä työpäivä. Mutta silloinhan olikin hieno ilma. Ihme juttu. Oli tarkoitus kaksi edellistä päivää käyttää, mutta eihän silloisessa kelissä ollut intoa. No, kaikki sujui odotettua helpommin ja yksi päivä riitti ihan kivasti. Siitäkin huolimatta, että esimerkiksi työkalupakki jäi kotiin.















Uimatason puut kiinnitettiin takaisin paikalleen. Ankannokan puuosat oli tarkoitus asentaa myös, mutta eiköhän siitäkin jäänyt teräsosat kotiin.

Suurin tavoite oli saada antennille sekä masto- ja ankkurivaloille piuhat vedettyä. Mastovalolle piuhat kyllä tulivat, mutta kun taisivat olla alkuperäiset, niin ajateltiin vaihtaa samaan syssyyn. Ankkurivalon tarve ei ole toistaiseksi tullut eteen, mutta laitettiin sillekin johto ja asennettiin valo maston päälle. Vhf-antenni oli aiemmin veneen perässä, jonkun suhteellisen lyhyen putken päässä. Otettiin se pois tieltä jo viime kesänä ja nyt saatiin kunnollinen kaapeli maston huippuun sillekin.

Oli kyllä paljon onnea matkassa noiden piuhojen kanssa. Meillä oli oletus, että maston sisällä on putki johdoille. Olihan se, ainakin kahden metrin päässä tyvestä. Yläpäästä taas ei tiennyt, että lähteekö putki reiän kohdalta, joten alakautta lähdettiin johtovaijeria työntämään. Isäntä sai sen ehkä korkeintaan kahden minuutin yrittämisen jälkeen putkeen ja ylös asti. Putken yläpää ei ihan reiän kohdalle sattunut, mutta sain vaijerin vedettyä ulos. Ja kiitosta vaan taas jeesusteipin keksijälle, sillä saatiin piuhat niputettua vaijeriin niin hyvin, että ne saatiin vedettyä alas. Mastovalon piuha saatiin vedettyä vanhaan johtoon kiinnitettynä. Hiphurraa jne.

Kaiken kukkuraksi saatiin upotettua VHF-radio pulpetin päälle kaappiin. Tuli tuokin tila oikeasti hyötykäyttöön. Tähän asti se on ollut melko epämääräinen nielu, jonne voi kadota melkein mitä vain ja jos jotakin ei löydy muualta, niin sieltä sitä sitten on etsitty.