Asennuksia

Kun tuo sää vaihtelee ihan oman päänsä mukaan, eikä oikein kunnioita meidän veneen kevätkunnostuksia, niin on pitänyt vaan sopeutua. Kovin montaa kertaa ei ole viitsinyt pakata itseään Michelin-ukoksi, kun se vähän haittaa työskentelyä.


Vappupäivää kunnioitettiin tekemällä pitkä työpäivä. Mutta silloinhan olikin hieno ilma. Ihme juttu. Oli tarkoitus kaksi edellistä päivää käyttää, mutta eihän silloisessa kelissä ollut intoa. No, kaikki sujui odotettua helpommin ja yksi päivä riitti ihan kivasti. Siitäkin huolimatta, että esimerkiksi työkalupakki jäi kotiin.















Uimatason puut kiinnitettiin takaisin paikalleen. Ankannokan puuosat oli tarkoitus asentaa myös, mutta eiköhän siitäkin jäänyt teräsosat kotiin.

Suurin tavoite oli saada antennille sekä masto- ja ankkurivaloille piuhat vedettyä. Mastovalolle piuhat kyllä tulivat, mutta kun taisivat olla alkuperäiset, niin ajateltiin vaihtaa samaan syssyyn. Ankkurivalon tarve ei ole toistaiseksi tullut eteen, mutta laitettiin sillekin johto ja asennettiin valo maston päälle. Vhf-antenni oli aiemmin veneen perässä, jonkun suhteellisen lyhyen putken päässä. Otettiin se pois tieltä jo viime kesänä ja nyt saatiin kunnollinen kaapeli maston huippuun sillekin.

Oli kyllä paljon onnea matkassa noiden piuhojen kanssa. Meillä oli oletus, että maston sisällä on putki johdoille. Olihan se, ainakin kahden metrin päässä tyvestä. Yläpäästä taas ei tiennyt, että lähteekö putki reiän kohdalta, joten alakautta lähdettiin johtovaijeria työntämään. Isäntä sai sen ehkä korkeintaan kahden minuutin yrittämisen jälkeen putkeen ja ylös asti. Putken yläpää ei ihan reiän kohdalle sattunut, mutta sain vaijerin vedettyä ulos. Ja kiitosta vaan taas jeesusteipin keksijälle, sillä saatiin piuhat niputettua vaijeriin niin hyvin, että ne saatiin vedettyä alas. Mastovalon piuha saatiin vedettyä vanhaan johtoon kiinnitettynä. Hiphurraa jne.

Kaiken kukkuraksi saatiin upotettua VHF-radio pulpetin päälle kaappiin. Tuli tuokin tila oikeasti hyötykäyttöön. Tähän asti se on ollut melko epämääräinen nielu, jonne voi kadota melkein mitä vain ja jos jotakin ei löydy muualta, niin sieltä sitä sitten on etsitty.