Missäpä muuallakaan sitä oltaisiin viikonloppuna oltu kuin Seilissä. Oli kyllä ajatus mennä aika paljon edemmäs, mutta eipä viitsitty moottorilla päästellä, eikä oikein tuulikaan ollut meidän puolella. Hiljuksiin mentiin, paluumatkalla sitten päästiinkin parhaimmillaan lähemmäs seitsemää solmua. Kyllä mää niin nautin siitä vihellyksestä, mikä viidestä solmusta ylöspäin tulee. Jossain välissä joku pojistakin pisti päänsä ulos ja kysyi, että "Mennääks me näin lujaa?" kuullessaan vaijereiden soinnin.

Kuvista voisi päätellä, että oltiin ihan yksin, mutta kyllä etenkin sunnuntaina oli muitakin veneitä kulussa. Kotisatamassa oli jopa ruuhkaksi asti mereltä palaajia.