Poika Pee oli eilen pilkillä. Isänsä ja tämän parin kaverin kanssa. Kuulemma ei paljoa tarvinut kaloja houkutella, kun nappasi ihan yhtä mittaa. Pikku sinttejä lähinnä, mutta kotiinhan ne piti tuoda. Onneksi toi.
En ole kovin montaa kertaa eläessäni perannut tai fileoinut kaloja. Sen on tehnyt joku muu tai sitten ne on esimerkiksi savustettu. Tällaisista pikkuisista kaloistahan on varmaan ihan parasta aloittaa harjoittelu. Ihan ensinhän piti tietenkin katsoa YouTubesta ahvenen fileointivideo. Silläkin kaverilla oli varmaan puolen kilon ahven, ainakin se oli kooltaan moninkertainen meidän sintteihin verrattuna. Toisekseen pääsin toteamaan, että fileointiveitsi on veneellä, joten oli suoriuduttava jollakin toisella teräaseella. Ja kolmanneksi ihan vaan harjoituksen kautta.Uskomattoman hyvin homma onnistui. Koska kalat olivat varsin pieniä, niin en lähtenyt suomustamaan niitä, enkä poistanut nahkaa. Paistoin vain voissa. Ensin nahkapuolelta ja sitten lihan puolelta, levy täysillä. Rapeus pääsi yllättämään, mutta voi kuinka ihanalla tavalla. Pikkuiset palaset olivat kuin kalasipsejä, ei haitannut nahka eikä suomut. Voin kertoa, että meillä ei kyllä enää "liian pieniä" ahvenia lasketa takaisin veteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti