Pähkinäinen

Pähkinäisiin purjehdittiin melkoisessa aallokossa (elokuun ensimmäisenä 2016). Ihan sai tehdä töitä, että pysyi kurssissa. Loppupätkä kylläkin päästiin saarten välissä ihan sopivassa suojaisessa kelissä. Saari vaikutti veneestä katsottuna hieman ankealta, mutta kun maihin asti päästiin, niin vaikutelmakin muuttui.

Saaressa kiertää luontopolku, jota lähdimme kiertämään myötäpäivään melkoisen marinan siivittämänä. "Mä en jaksa" ja "Mä en halua" ym. perussetti oli käytössä. Siinä mäkeä ylöspäin puskiessa poika Aa äkkäsi sisiliskon vilistävän ihan vierestä. Se jo helpotti vähäsen kauheaa retkeilyn tuomaa tuskaa. Hetken päästä alkoi yksi toisensa jälkeen huomaamaan kaikenlaista erikoisen näköistä kasvia ym.

Kallion laella näkymät ovat huikeat. Siellä on parikin hyvää näköalapaikkaa. Lisäksi polun varrella voi bongata valkohäntäkauriita. Meidän pojat näki niitä lopulta kahdeksan yhteensä. Yhdestä kohtaa rantaa pojat löysivät myös marsun näköisen kiven.

Poika Pee a.k.a Kalamies sai napatuksi vain pari pikkusinttiä, vaikka koitti sekä virvelillä, että mato-ongella. Poika See löyttäytyi tytön kaveriksi. Kaikki pojat kaihtoivat huusseja, niissä oli liikaa kärpäsiä. Pakko hieman kompata. Kyllä niissä pystyi käymään, mutta olivat kyllä jotenkin epäsiistejä moneen muuhun paikkaan verrattuna.

Saarella voi telttailla tai varmaan sinne voi tulla vaikka matkailuvaunulla, kun yhteysaluskin kulkee. Siellä on kahvila, jonka pihassa on kanoja, pupuja ja vuohia. Hiekkarannan tuntumassa on grillikatos. Kentällä mahtuu pelaamaan jalkapalloa tai heittelemään frisbiitä, jos se ei täyty telttailijoista. Tekemistä voi keksiä helposti pariksi päiväksi.

Kuultiin myös jälkeenpäin jostain, että Pähkinäisissä on ihan paras sauna. Sitä ei tullut kokeiltua, mutta ensi kesänä on tarkoitus.