Asennuksia

Kun tuo sää vaihtelee ihan oman päänsä mukaan, eikä oikein kunnioita meidän veneen kevätkunnostuksia, niin on pitänyt vaan sopeutua. Kovin montaa kertaa ei ole viitsinyt pakata itseään Michelin-ukoksi, kun se vähän haittaa työskentelyä.


Vappupäivää kunnioitettiin tekemällä pitkä työpäivä. Mutta silloinhan olikin hieno ilma. Ihme juttu. Oli tarkoitus kaksi edellistä päivää käyttää, mutta eihän silloisessa kelissä ollut intoa. No, kaikki sujui odotettua helpommin ja yksi päivä riitti ihan kivasti. Siitäkin huolimatta, että esimerkiksi työkalupakki jäi kotiin.















Uimatason puut kiinnitettiin takaisin paikalleen. Ankannokan puuosat oli tarkoitus asentaa myös, mutta eiköhän siitäkin jäänyt teräsosat kotiin.

Suurin tavoite oli saada antennille sekä masto- ja ankkurivaloille piuhat vedettyä. Mastovalolle piuhat kyllä tulivat, mutta kun taisivat olla alkuperäiset, niin ajateltiin vaihtaa samaan syssyyn. Ankkurivalon tarve ei ole toistaiseksi tullut eteen, mutta laitettiin sillekin johto ja asennettiin valo maston päälle. Vhf-antenni oli aiemmin veneen perässä, jonkun suhteellisen lyhyen putken päässä. Otettiin se pois tieltä jo viime kesänä ja nyt saatiin kunnollinen kaapeli maston huippuun sillekin.

Oli kyllä paljon onnea matkassa noiden piuhojen kanssa. Meillä oli oletus, että maston sisällä on putki johdoille. Olihan se, ainakin kahden metrin päässä tyvestä. Yläpäästä taas ei tiennyt, että lähteekö putki reiän kohdalta, joten alakautta lähdettiin johtovaijeria työntämään. Isäntä sai sen ehkä korkeintaan kahden minuutin yrittämisen jälkeen putkeen ja ylös asti. Putken yläpää ei ihan reiän kohdalle sattunut, mutta sain vaijerin vedettyä ulos. Ja kiitosta vaan taas jeesusteipin keksijälle, sillä saatiin piuhat niputettua vaijeriin niin hyvin, että ne saatiin vedettyä alas. Mastovalon piuha saatiin vedettyä vanhaan johtoon kiinnitettynä. Hiphurraa jne.

Kaiken kukkuraksi saatiin upotettua VHF-radio pulpetin päälle kaappiin. Tuli tuokin tila oikeasti hyötykäyttöön. Tähän asti se on ollut melko epämääräinen nielu, jonne voi kadota melkein mitä vain ja jos jotakin ei löydy muualta, niin sieltä sitä sitten on etsitty.

Peilaa jo

Nyt on lakattu ja öljytty ainakin viiteen kertaan. Alkaa näyttämään melko hyvältä. Tai nii hyviltä kuin nuo nyt voi näyttää. Viilut kun on melko haristuneet  loppuun hiotut. Oviluukut nyt pitää lakata vielä toiseltakin puolelta, mutta onhan tässä jo puolimatka ohitettu. Muut osat voisi jo laittaa paikoilleen. Tai no, pitää niiden vielä kuivua ainakin huomiseen. 2/3 pojista tosin on kuumeessa, joten saattaa olla, ettei edes päästä veneelle tänä viikonloppuna.

Hyvä olisi myös, jos saisi pikkuhiljaa tuon työpajan pois kasvihuoneesta. Saisi ainakin tomaatit sinne kasvamaan.

Merisumu

Viime viikon perjantaina matkalla Suomenlinnaan sumu yllätti, minut. En huomannut tai tullut katsoneeksi pidemmälle Kauppatorilta. Vasta lautassa tajusin, että on kunnon merisumu ilmoilla. Satuin vielä sellaiseen aikaan lauttaan, että sen reitti meni ties mistä. Kyllä sitä ihminen voi mennä suuntavaistoiltaan ihan totaalisesti noinkin lyhyellä ja tutulla merimatkalla. On kyllä toisaalta aika makea fiilis, älyttömän rauhallista. Tai ainakin sumutorvien soittojen välissä.

Yläkuvassa siintää Lonna, keskimmäisessä Pikku Mustasaari ja merisotakoulu ja alimmassa kuvassa lähestytään Iso Mustasaarta.

Melkein voisi kutsua kevääksi

Pääsiäisenä käytiin purkamassa pressuteline veneen päältä. Kävi aika paljon nopeammin kuin pystytys. Tehtiin me muitakin juttuja, mutta eihän siinä kelissä ihan kauhean mielellään mihinkään isompaan hommaan pystynyt. Heti kun oltiin saatu pressu ja teline alas, alkoi pyyttää lunta. Toki se vaihtui auringonpaisteeseen ehkä viiden minuutin välein.

Ainakin on nyt paremmin tiedossa, mitä vielä pitäisi tehdä, jotta veneen viitsisi laittaa vesille. Kunnon kuuraus kauttaaltaan ja kiillotus kyljille täytyy tehdä heti kun naapurit ovat lopettaneet hiomisen. Johtoja pitää vetää mastoon ja asentaa uusi ankkuri- ja kansivalo. Muutama valo pitää sisälläkin uusia, vanhoista on sisäkalut hapertuneet murusiksi. Vhf pitäisi asentaa / upottaa kaappiin ja muutama hylly askarrella ja asentaa.

Kotona ollaan lakattu luukkuja ym. ja öljytty ankannokasta ja uimatasosta rallit. Tai ei ne ihan valmiina vielä ole, mutta hyvässä vauhdissa homma etenee kuitenkin. Onneksi kasvihuoneessa on tilaa vielä, aika hyvä paikka näillä lämpötiloilla touhuta. Kestäähän tuo kuivuminen vähän kauemmin kuin sisällä, mutta ilmanvaihto on huomattavasti parempi.

Takaumia

Kun olen kerran koittanut kirjoitella tänne viimevuotiset tapahtumat veneen osalta, niin kyllähän tämäkin siihen satsiin kuuluu. Päästiin viemään vene talvisäilöön vasta melko myöhään, 23.lokakuuta. Oli kaikenlaista vesirokoista lähtien, mikä hieman lykkäsi ajankohtaa. Ajettiin koko matka moottorilla, kun ei viitsitty kastella purjeita enää. 

Keli oli melko mukava, kun oli osannut laittaa kylliksi lämpöistä päällensä. Juuri muita veneitä ei nähty. Kotisatamassakin oli vain muutama muu vene vielä. Yksi troolari (yläkuvassa) ja toinen purjevene taisi olla saldo koko matkalla. Se toinenkin purjevene taisi olla matkalla maihin, kun masto oli jo otettu pois. Aika rauhassa sai kulkea siis, mutta oli se jotenkin kummallista.

Perille päästiin, vaikka vesi olikin tosi matalalla. Kun tultiin laituriin sopivalla vauhdilla, niin saatiin kynnettyä mutapohjaa sen verran, että vene työntyi tarpeeksi lähelle laituria. Septitankkikin saatiin tyhjättyä, kotisatamasta kun oli jo pumppu laitettu pakettiin. Melkolailla oli viimeiset hetket viedä vene telakalle. Kotimatkalla taisi tulla ensimmäiset lumihiutaleet.

VHF-kurssi

Toissa lauantaina oltiin miehen kanssa VHF-kurssilla ja kokeessa. Tuli minulle hieman puskan takaa, vaikka olihan siitä ollut puhetta. Olen kuitenkin ollut niin keskittynyt omiin opintoihini, joten en ollut juuri ehtinyt ajatusta kurssimateriaalille luoda. Onneksi oli taas se kuuluisa viimetinka, edellisenä iltana kahlasin kurssimateriaalin läpi. Tokihan kurssilla käytiin kattavasti asioita läpi, mutta kyllä kokeessa oli niitäkin asioita, joita löytyi ainoastaan materiaalista. Kurssi sinänsä oli mielenkiintoinen ja avasi asioita ihan eri tavalla, kuin pelkkä kirjallinen materiaali.

Pari päivää sitten kolahti postiluukkuun todistus. Kuvana siinä on ihan perinteinen pidätyskuva-tyyppinen passikuva. (Ihan vaan vähän muokkasin sitä tähän, ettei herkemmät lukijat saa traumoja.) Kortti olisi ehkä voinut olla pankkikorttikokoa, eikä lähempänä entisaikojen ajokortin kokoa. No, ehkäpä sitä ei tarvitse lompakossa kuljettaa, mutta veneessä sen on oltava mukana. Radiolupa pitäisi vielä hakea, mutta onneksi sillä ei ole ihan hengenhätä, vielä. Tuleehan siinäkin se viimetinka varmaankin eteen ennen veneilykautta. Ja toisaalta, eipä meillä ole vielä antenniakaan kiinnitetty mastoon tai asennettu vhf-radiota veneeseen. Ja käsi-vhf on toistaiseksi kateissa. Mutta kyllä se tästä.

Kevättä rinnassa

Kyllä se kevät vaan tulee, aurinkoisten päivien määrä on lisääntynyt hurjasti. Mutta onpa niitä lumisateitakin ollut. Toissa sunnuntaina käytiin veneellä tsekkaamassa, ettei pressun päälle ole kertynyt kauheasti lumesta tai sulamisvesistä painoa.

Ei ollut lunta, mutta vettä hieman. Viime kerralla oli paljon enemmän. Lisäksi silloin oli sulamisvesiä jäätynyt pressun päälle isoiksi möhkäleiksi.

Onhan noita lumisateita vielä ennustettu tulevaksi kai tänäkin viikonloppuna, mutta en jaksa uskoa mihinkään lumikaaokseen enää tänä keväänä. Tekisi mieli ottaa pressu pikkuhiljaa jo pois. Saisi valoa veneen sisään asti ja kannella liikkuminen helpottuisi. Voisi sitten aloittaa keväthommat.

Kaikenlaista tekemistä on tiedossa. Ulkopuolelta pitäisi kaikki puupinnat käsitellä. Sää on tehnyt tehtävänsä. Sisäpuolella pitää saattaa valaistus kuntoon ja muutenkin sähkötöitä on odotettavissa. Jotenkin pitää järkeistää säilytystä. Verhot pitää uusia. Vanhat kelpaavat enää mallikappaleiksi. VHF-radion antenni pitää asentaa mastoon ja ankkurivalon toiminta varmistaa. Sitloora pitää siistiä ja luukkujen saranoinnit kunnostaa. Tuollaisia mielessä noin niinkuin aluksi.