Tekee mieli kalaa. Aina vaan.

Viikko sitten jouduin tyytymään pakastekalaan. Tuli siitäkin ihan hyvää, kun laittoi kaveriksi pottuja ja kevätsipulia. (Jep. Kevätsipulia vielä kesällä.) Sopi sikäli tilanteeseen, kun pitäisi saada pakastin tyhjäksi. Onneksi vieläkin parempaa oli luvassa.

Ei menty viikonloppuna nimittäin Seiliin. Suunnattiin etelään. Kone käynnissä koko matkan. Varmaan muillakin oli samaa ongelmaa. Ilma oli ihanan lämmin ja tyyni. Perille Stenskäriin (60⁰4'18"N, 22⁰2'53"E) päästiin vähän neljän jälkeen lauantai-iltapäivänä. Pojat hyppäsivät jotakuinkin saman tien laiturille ongelle. Sittenhän sitä kalaa alkoikin nousta. Jotakin särkikalaa tuli ajoittain, mutta pääasiassa ahventa. Parinkymmenen ahvenen jälkeen oli pakko laittaa stoppi onkimiselle ja alettava fileointipuuhiin. Olipa niin hektistä, ettei tullut otettua saaliista yhtään kuvaa. Ei sitten missään vaiheessa. Oli jo syöty ne fisut, ennen kuin tuli edes mieleen.

Sapuskan jälkeen käytiin kiertämässä saaren luontopolku. Oli muuten kuuma. kalliot hohkasivat auringon lisäksi, eikä ilmanvirettä ollut ilmassa oikein edes näkötornissa. Ainoastaan pieni pätkä polkua kulki alavassa maastossa aukealla, siellä sentään pyyhki hento viileämpi ilma. Saarella laiduntavat lampaatkin pysyttelivät siellä.

Aamusta poika Pee lähti taas kalalle. Haaveissa oli hauki kaislikosta, mutta se jäi saamatta. Ostettiin lounaaksi kaksi savusiikaa, kun sitä oli ostettavissa. Kyllä oli sitten mahtavan hyvää sekin.

Laiturimaksu tuolla oli 10€/vrk, jonka pystyi maksamaan myös verkkopankissa. Ei siis tarvitse viimeisiä käteisiä välttämättä jättää sinne laatikkoon. Tiskauspiste oli ihan laiturin vieressä, huussit vähän matkan päässä. Ja ne huussit saivat poika Aa:lta kunniamaininnan ja papukaijamerkin. Vaikka ovat kyllä kaikki meidän pojat muistaneet vielä jälkeenpäinkin mainita huussien tasosta ja voin vakuuttaa, että sitä ei ole (ainakaan positiivisessa mielessä) tapahtunut aiemmin. Ovat hajuherkkiä ja muutenkin herkkähipiäisiä huussien suhteen. Kärpäsetkin ovat ihan kamalia.

En huomannut tullessa, että Birsskärin puolella olisi ollut septityhjennystä. Sunnuntaiaamuna Roopelautta siellä kävi joko tyhjentämässä sen tai sitten asentamassa uuden. Tiedä häntä, mutta sellainenkin sieltä siis löytyy.

Paluumatkalla olikin tuulta. Valitettavasti se ehti kääntyä hieman liikaa. Osa paluumatkastakin oli siis kuljettava konevoimalla, kun ei tuulen suunta ollut otollinen. Mutta onneksi päästiin purjehtimaan edes vähän.

P.S. Huvittavinta koko reissussa oli ehkä se, että meillä oli laiturissa samat naapurit kuin edellisenä viikonloppuna Seilissä. Pian tajuttiin myös, että kotisatamat on vierekkäiset, vain aita välissä. Ja että asutaankin noin viiden kilsan säteellä toisistamme.

Rewind

Räknäsin, että kertaan vähän itsellekin, että mitä sitä oikein tuli tehtyä tai missä käytiin viime kesänä. Joten pikkuhiljaa kirjoitelen tarinaa toisen perään. En siis pläjäytä kaikkea kerralla.

Eka reissu meinattiin aloittaa Nauvon pysähdyksellä. Pysähdykseksi se jäikin. Oltiin tietenkin melko myöhään liikenteessä, joka oli tietenkin alunperin se syy, miksi kohteeksi valikoitui Nauvo. Se kun on suht lähellä kotisatamaa. No, mitä nyt arvata saattaa laituritilanteesta Nauvon vierassatamassa kauniina kesäpäivänä, melko täyttähän siellä. Olisi meille löytynyt paikka, kun oltaisiin puikkelihdittu  melkein rantaan asti ja saatu hoidettua kiinnitys perästä laituriin. Mutta kun vene ei vielä ollut järin tuttu, niin ei me lähdetty pujottelemaan ahtaisiin väleihin. Käytiin sitten tankkaamassa. Ja vessassa. Ja purjehdittiin takaisin kotiin.

Seuraavana aamuna uusi yritys ja uusi kohde. Arvonnassa sormi osui Berghamniin. Ehdittiin ajoissa perille ja saatiin laituripaikka. Kyllä sinne oli iltaan asti tulijoita, mutta ei kaikki mahtuneet. Meidän viereen tuli todella kaunis puupurjevene. "Salaa" katselin, kun se koko setti oli kuin jostakin ruotsalaisesta elokuvasta. Veneessä oli kaunis ja kauniisti ruskettunut nuori pariskunta. He söivät upean salaatin ja joivat viiniä oikeista viinilaseista. Lounaan jälkeen he lukivat kannella varmaankin runokirjoja ja hieman myöhemmin pulahtivat vilvoittavaan veteen auringon paahdetta jäähdytelläkseen. Ihan mahtavaa.

Berghamnissa laiduntaa lehmiä. Ne kiertävät oman reittinsä päivän mittaan. Huussien luona ne olivat aamulla. Poikia hieman jännitti, mutta myös kiinnosti. Kaupunkilaispoikia, ei niitä lehmiä nyt yleensä noin läheltä pääse näkemään.

Yöllä kiipesin kallion päälle ihailemaan maisemaa. Joutsenet töräyttelivät ja räpyttelivät siipiään. En niitä missään nähnyt, mutta äänet kantautuivat. Muutenkin uskomaton hiljaisuus ja äänten kirjo samaan aikaan. Lehmät lepäilivät yön laaksossa, joka oli usvan peittämä. Ja todella viileä.

Berghamnissa on myös luontopolku. Sitä emme kulkeneet, mutta ehkä ensi kesänä... Lisäksi siellä on luontotupa, jossa on näyttely. Laituripaikka sähköllä maksoi joko viisi tai kymmenen euroa. En muista tarkkaan muuta kuin sen, että minulla oli tuplasti isompi raha ja sen sinne laatikkoon laitoin. Huussit oli tosi hyvät, vaikkakin meidän pikku hellanteltut eivät innostuneet kärpästen takia. (Huoli pois, kyllä ne vielä oppivat ja tottuvat.)

Kaikki kuvat Berghamnista.