Ei lehmiä, mutta seurallinen kissa

Berghamnissa piti tietenkin käydä. Siellä oli kovin erilaista, kun lehmät eivät olleet huussimatkalla laiduntamassa. Sen sijaan paikalla tuntui olevan joka kerta kovin seurallinen kissa. Meidän pojat kun ovat tunnetusti kissaihmisiä, niin tämä oli heille huomattavasti mukavampi elämys.

Paistettiin makkaraa nuotiolla. Btw. todella hyvä paikka nuotiolle, taisi olla ainoa kohta saaressa, johon tuuli ei osunut. Ja sillä välin kun odotettiin saada hiillosta, leikkipaikaksi riitti yksi kivi. Ihanaa, että jaksavat vielä leikkiä.

Offseason

Pitkä tauko on ollut tarinoinnissa, mutta sellaista se välillä on. Arki tosiaan koitti syksyllä. Alkoi työt ja opinnotkin olivat vielä hieman kesken. Aika ei kertakaikkiaan riittänyt mihinkään ylimääräiseen. Toisaalta, ehkä sitä veneilijöiden blogit tyypillisesti laulaa enimmäkseen kesäsesonkina, "kuumimpana"veneilykautena. Tämä blogi voisi profiloitua tarinoimaan edellisen kesän reissut offseasonilla. No, sepä jää nähtäväksi kuinka käy. Voi olla, ettei ihan toteudu. Opiskelulta jäänyt aika on tullut aika hyvin sijoitettua liikkumiselle, joten edelleenkään ei kauheasti ole vapaa-ajan ongelmia.




P.S. Ensi kesälle on suunnitteilla vesilläoloa muutenkin kun veneillen. Eilen hain pikku lahjan itselleni. (Ja tietty muillekin perheenjäsenille, siksi tuo vähän isompi.)

Arki on koittanut

Kesä on mennyt hujauksessa. Työt jatkuivat itsellä opintovapaan, miehellä normaalin kesäloman jälkeen ja lapsetkin ovat taas koulutaipaleensa aloittaneet. Nuorimmainenkin siirtyi saman katon alle veljiensä kanssa, eskariin tosin. Opiskelu ei ole osaltani vielä pättynyt, inssityö on loppusuoralla ja yksi kurssi pitäisi vielä syksyn aikana suorittaa. Ja töissä on tietenkin käytävä, kun opintovapaakuukaudet on käytetty. Saattaa olla vielä hetken vähän hiljaisempaa täällä. Koitan kuitenkin aina jossakin välissä koota vähän tarinaa ja kuvia kesän retkistä.

Gear hammock

En ole löytänyt Suomesta mistään tavara-/tarvikeriippumattoja. Viime kesänä jo aloitin virkkaamisen ja jokin aika sitten viimeistelin omatekemän. Ei siinä nyt ihan koko vuotta mennyt, pitkään vain suunnittelin viimeistelyä. Toinen kahva oli ainoastaan tekemättä, siihen meni ehkä 10 minuuttia. Suurin osa siitäkin ajasta tuli pähkäiltyä, että mitenkäs se toinen kahva tuli tehtyä.

Kaipa tuollaisen tekisi ihan vaikka yhdessä illassa, jos olisi rutiinia. Tai ihan jonkun toisen värinen lankakin voisi nopeuttaa. Mä virkkasin bambu-puuvillalangasta, mutta kalastajanlankakin on varmaan hyvää tuollaiseen.

No, jokin aika sitten se saatiin oikein käyttöönkin.

Verhot

 

Tein uudet verhot veneeseen. Vanhat oli aika tuhnuiset ja hankalat käyttää. Ei niitä meinannut saada auki, kun kangas oli kovin jäykkää ja tankokuja kapea. Ja kun ne sai auki, niin ei ne todellakaan pysyneet auki. 

Verhokankaan löysin netistä. Ihan kivaan hintaankin. Se oli luonnollisesti loppu. Löysin kyllä toisesta nettikaupasta samaa kangasta, mutta jouduin tietenkin pulittamaan tuplahinnan. No ainakin sain sitä kangasta, mitä halusinkin.

Tekee mieli kalaa. Aina vaan.

Viikko sitten jouduin tyytymään pakastekalaan. Tuli siitäkin ihan hyvää, kun laittoi kaveriksi pottuja ja kevätsipulia. (Jep. Kevätsipulia vielä kesällä.) Sopi sikäli tilanteeseen, kun pitäisi saada pakastin tyhjäksi. Onneksi vieläkin parempaa oli luvassa.

Ei menty viikonloppuna nimittäin Seiliin. Suunnattiin etelään. Kone käynnissä koko matkan. Varmaan muillakin oli samaa ongelmaa. Ilma oli ihanan lämmin ja tyyni. Perille Stenskäriin (60⁰4'18"N, 22⁰2'53"E) päästiin vähän neljän jälkeen lauantai-iltapäivänä. Pojat hyppäsivät jotakuinkin saman tien laiturille ongelle. Sittenhän sitä kalaa alkoikin nousta. Jotakin särkikalaa tuli ajoittain, mutta pääasiassa ahventa. Parinkymmenen ahvenen jälkeen oli pakko laittaa stoppi onkimiselle ja alettava fileointipuuhiin. Olipa niin hektistä, ettei tullut otettua saaliista yhtään kuvaa. Ei sitten missään vaiheessa. Oli jo syöty ne fisut, ennen kuin tuli edes mieleen.

Sapuskan jälkeen käytiin kiertämässä saaren luontopolku. Oli muuten kuuma. kalliot hohkasivat auringon lisäksi, eikä ilmanvirettä ollut ilmassa oikein edes näkötornissa. Ainoastaan pieni pätkä polkua kulki alavassa maastossa aukealla, siellä sentään pyyhki hento viileämpi ilma. Saarella laiduntavat lampaatkin pysyttelivät siellä.

Aamusta poika Pee lähti taas kalalle. Haaveissa oli hauki kaislikosta, mutta se jäi saamatta. Ostettiin lounaaksi kaksi savusiikaa, kun sitä oli ostettavissa. Kyllä oli sitten mahtavan hyvää sekin.

Laiturimaksu tuolla oli 10€/vrk, jonka pystyi maksamaan myös verkkopankissa. Ei siis tarvitse viimeisiä käteisiä välttämättä jättää sinne laatikkoon. Tiskauspiste oli ihan laiturin vieressä, huussit vähän matkan päässä. Ja ne huussit saivat poika Aa:lta kunniamaininnan ja papukaijamerkin. Vaikka ovat kyllä kaikki meidän pojat muistaneet vielä jälkeenpäinkin mainita huussien tasosta ja voin vakuuttaa, että sitä ei ole (ainakaan positiivisessa mielessä) tapahtunut aiemmin. Ovat hajuherkkiä ja muutenkin herkkähipiäisiä huussien suhteen. Kärpäsetkin ovat ihan kamalia.

En huomannut tullessa, että Birsskärin puolella olisi ollut septityhjennystä. Sunnuntaiaamuna Roopelautta siellä kävi joko tyhjentämässä sen tai sitten asentamassa uuden. Tiedä häntä, mutta sellainenkin sieltä siis löytyy.

Paluumatkalla olikin tuulta. Valitettavasti se ehti kääntyä hieman liikaa. Osa paluumatkastakin oli siis kuljettava konevoimalla, kun ei tuulen suunta ollut otollinen. Mutta onneksi päästiin purjehtimaan edes vähän.

P.S. Huvittavinta koko reissussa oli ehkä se, että meillä oli laiturissa samat naapurit kuin edellisenä viikonloppuna Seilissä. Pian tajuttiin myös, että kotisatamat on vierekkäiset, vain aita välissä. Ja että asutaankin noin viiden kilsan säteellä toisistamme.

Missäpä muuallakaan sitä oltaisiin viikonloppuna oltu kuin Seilissä. Oli kyllä ajatus mennä aika paljon edemmäs, mutta eipä viitsitty moottorilla päästellä, eikä oikein tuulikaan ollut meidän puolella. Hiljuksiin mentiin, paluumatkalla sitten päästiinkin parhaimmillaan lähemmäs seitsemää solmua. Kyllä mää niin nautin siitä vihellyksestä, mikä viidestä solmusta ylöspäin tulee. Jossain välissä joku pojistakin pisti päänsä ulos ja kysyi, että "Mennääks me näin lujaa?" kuullessaan vaijereiden soinnin.

Kuvista voisi päätellä, että oltiin ihan yksin, mutta kyllä etenkin sunnuntaina oli muitakin veneitä kulussa. Kotisatamassa oli jopa ruuhkaksi asti mereltä palaajia.