Mereneläviä

Pikkasen kaataa tuo taivaanranta. Toivottavasti tuolla vasemmalla on korkea laita, ettei kaikki vesi valu pois. Tai sitten tuo efekti johtuu siitä, että kuva on otettu Seilissä.

Poika Pee onki taas ja saikin muutaman ahvenen. Ei kuitenkaan sellaista määrää, että olisi lounas saatu. Ensi kesänä pitää panostaa kalasaaliin nappaamiseen enemmän.

Alemmista kuvista voit etsiä korvameduusan (Aurelia aurita). Valitettavasti toisessa kuvassa näkyy myös, että ne joutuvat uimaan sinilevän seassa.

Pikkiriikkisiä ahvenfileitä

Poika Pee oli eilen pilkillä. Isänsä ja tämän parin kaverin kanssa. Kuulemma ei paljoa tarvinut kaloja houkutella, kun nappasi ihan yhtä mittaa. Pikku sinttejä lähinnä, mutta kotiinhan ne piti tuoda. Onneksi toi.





En ole kovin montaa kertaa eläessäni perannut tai fileoinut kaloja. Sen on tehnyt joku muu tai sitten ne on esimerkiksi savustettu. Tällaisista pikkuisista kaloistahan on varmaan ihan parasta aloittaa harjoittelu. Ihan ensinhän piti tietenkin katsoa YouTubesta ahvenen fileointivideo. Silläkin kaverilla oli varmaan puolen kilon ahven, ainakin se oli kooltaan moninkertainen meidän sintteihin verrattuna. Toisekseen pääsin toteamaan, että fileointiveitsi on veneellä, joten oli suoriuduttava jollakin toisella teräaseella. Ja kolmanneksi ihan vaan harjoituksen kautta.



Uskomattoman hyvin homma onnistui. Koska kalat olivat varsin pieniä, niin en lähtenyt suomustamaan niitä, enkä poistanut nahkaa. Paistoin vain voissa. Ensin nahkapuolelta ja sitten lihan puolelta, levy täysillä. Rapeus pääsi yllättämään, mutta voi kuinka ihanalla tavalla. Pikkuiset palaset olivat kuin kalasipsejä, ei haitannut nahka eikä suomut. Voin kertoa, että meillä ei kyllä enää "liian pieniä" ahvenia lasketa takaisin veteen.

Sateinen viikonloppu

Pimeä ja sateinen syyskuun ilta.

Ovenkahva eräässä ovessa.

Ovi itsessäänkin aika makea, paanupinta.

Naantaliin suunnattiin syyskuun alussa. Tavattiin kavereita, vaikkakin sää oli siihen melko ankea. Eihän meidän veneeseen oikein kahta perhettä sisälle mahdu. Varsinkaan märissä kamppeissa. Mutta eipä Naantalin vanhassa kaupungissakaan kauheasti ollut tekemistä. No, tuli sitä käveltyä pikku lenkki puutalojen välissä.

Kelluva venenäyttely sentään oli tuolloin, mutta veneet oli nopeasti vilkaistu. Ei voi sanoa, että olisi ollut väkeä tungokseen asti. Hauska sattuma toki kävi, kun pojat olivat hoksanneet Risto Räppääjä ja Liukas Lennart-elokuvan tapahtumapaikkojen sijoittuvan sinne sataman liepeille. Käveltiin siinä rannassa ja Vesa Vierikko (Liukas Lennart) käveli meitä vastaan. Jätkillä loksahti leuat ja katseet kääntyivät perään.

Slow motion

Elokuun 2016 lopulla Seilistä matkalla kotisatamaan. Hennoillakin tuulilla on koitettu purjehtia. Paluumatkalla se onnistuikin. Mennessä oli parin tunnin jälkeen melkein kotisatamakin näkyvissä, oli pakko jatkaa moottorivoimin.

Jäillä ja ilman

Eilen poikkesin Suomenlinnassa. Paluumatkalla Viking XPRS oli juuri lähtenyt kohti Tallinnaa, mutta koitti piilotella Lonnan takana. Jäätä Helsingin edustalla on, mutta aika vähän ajankohtaan nähden. Pieni merimatka silloin tällöin tekee ihmiselle hyvää.

Aurinkoa ja tuulta

Merimaskussa päätettiin pysähtyä yhdeksi yöksi. Pojat pääsivät leikkimään melko uuteen leikkipuistoon. Satuttiin huomaamaan se kirkonmäeltä, kun olin pakottanut heidät kävelylle. Isäntä oli sillä välin kauppareissulla. Joku tiesi kertoa, että kauppa on jossain parin kilsan päässä. Matka oli kuitenkin hieman pidempi ja otti siis jonkin verran aikaa kävellen. Aika turha pysähdys, näin jälkeenpäin ajatellen. Mutta tulipahan käytyä. Matkaa päätettiin jatkaa Kustaviin. Siellä kun voisi treffata kavereitakin. 

Kuvasta voisi päätellä, että ilma on kuin morsian. Ei se ihan sellainen kuitenkaan ollut Hakkenpään kohdalla. Kuvasta ei valitettavasti välity aallokko kovinkaan hyvin. Nostettiin purjeet, mutta keli oli aivan liikaa meidän taidoillamme ja aika nopeasti laskettiinkin ne. Mutta eipä siinä mitään, moottorillakin päästiin. Loppumatkasta sentään tuulen suunta oli mukavampi, vaikka aallokkoa oli edelleenkin. Heponiemen ohituksen jälkeen meni oikein mukavasti Lootholmaan asti.

Oltiin ensin ajateltu olevamme vain yhden yön tuollakin, mutta onneksi oli annettu myrskyvaroitus ja päätimme olla toisenkin yön. Kaverit olivat telttareissussa, heitä ei toinen yö oikein innostanut, kun satoi melko rankasti.

Tuli kuitenkin saunottua ja uitua. Poika Pee uskaltautui vihdoin hyppäämään veneen uimatasolta kylmään veteen. Käytiin myös tutustumassa Kustavin keskustaan kävellen. (Voi poikia, tulevat aina niin kovin väsyneiksi, kun pitäisi kävellä.) Ja ehtivät pojat vähän soudella kumiveneelläkin.

Ja kaikesta rasittavasta kävelystäkin huolimatta, täällä pitää ensi kesänäkin kuulemma käydä. Siellä ravintolassa, jossa olis se laiva, oli niin hyvää ruokaa, kertovat meidän nippe nirsot ja erkki epäilevät.

Pähkinäinen

Pähkinäisiin purjehdittiin melkoisessa aallokossa (elokuun ensimmäisenä 2016). Ihan sai tehdä töitä, että pysyi kurssissa. Loppupätkä kylläkin päästiin saarten välissä ihan sopivassa suojaisessa kelissä. Saari vaikutti veneestä katsottuna hieman ankealta, mutta kun maihin asti päästiin, niin vaikutelmakin muuttui.

Saaressa kiertää luontopolku, jota lähdimme kiertämään myötäpäivään melkoisen marinan siivittämänä. "Mä en jaksa" ja "Mä en halua" ym. perussetti oli käytössä. Siinä mäkeä ylöspäin puskiessa poika Aa äkkäsi sisiliskon vilistävän ihan vierestä. Se jo helpotti vähäsen kauheaa retkeilyn tuomaa tuskaa. Hetken päästä alkoi yksi toisensa jälkeen huomaamaan kaikenlaista erikoisen näköistä kasvia ym.

Kallion laella näkymät ovat huikeat. Siellä on parikin hyvää näköalapaikkaa. Lisäksi polun varrella voi bongata valkohäntäkauriita. Meidän pojat näki niitä lopulta kahdeksan yhteensä. Yhdestä kohtaa rantaa pojat löysivät myös marsun näköisen kiven.

Poika Pee a.k.a Kalamies sai napatuksi vain pari pikkusinttiä, vaikka koitti sekä virvelillä, että mato-ongella. Poika See löyttäytyi tytön kaveriksi. Kaikki pojat kaihtoivat huusseja, niissä oli liikaa kärpäsiä. Pakko hieman kompata. Kyllä niissä pystyi käymään, mutta olivat kyllä jotenkin epäsiistejä moneen muuhun paikkaan verrattuna.

Saarella voi telttailla tai varmaan sinne voi tulla vaikka matkailuvaunulla, kun yhteysaluskin kulkee. Siellä on kahvila, jonka pihassa on kanoja, pupuja ja vuohia. Hiekkarannan tuntumassa on grillikatos. Kentällä mahtuu pelaamaan jalkapalloa tai heittelemään frisbiitä, jos se ei täyty telttailijoista. Tekemistä voi keksiä helposti pariksi päiväksi.

Kuultiin myös jälkeenpäin jostain, että Pähkinäisissä on ihan paras sauna. Sitä ei tullut kokeiltua, mutta ensi kesänä on tarkoitus.